Pompeiji – Kaupunki, joka unohtui yli 1500 vuodeksi

Aina siitä asti kun ala-asteen historian tunnilla tuli puheeksi Pompeji, olen haaveillut sinne pääsystä. Unelma kävin vihdoin toteen, kun Pompeiji osui kätevästi välietapiksi Naplolin ja Sorrenton väliin. Tässä postauksessa siis vähän tietoa, kuvia ja kokemuksia Pompejista!
Pompeiji (8 of 22) kopio
Pompeiji (3 of 22)
Pompeiji (6 of 22)
Pompeiji (16 of 22)
Pompeiji (19 of 22)Lähes jokaisen talon pihalla oli tällainen allas, jonka tarkoituksena oli veden kerääminen – ei suinkaan uiminen.
Pompeiji (20 of 22) kopio

Vuonna 79 Pompeiji (tai Pompeji, Pompeii) hautautui vesuviuksen purkautuessa vuonna yli 1500 vuoden ajaksi. Arkkeologit ovat tehneet mielettömän työn, sillä kaikki tämä on kaivettu esiin maasta, ja kaivaukset jatkuvat vielä edelleenkin. Pompeiji on myös todella suuri alue, ja se onkin ollut melko iso kaupunki: asukkaita on oli reipas 11 000. (lähde)

Vaikka turisteja oli melko paljon, ei Pompeijin kaduilla tuntunut ruuhkaiselta – välillä tallustimme ihan tyhjilläkin kaduilla. Tosin esimerkiksi heinäkuussa tarina voisi olla hieman eri. Kohdallemme osui täydellinen keli, ja kuvistakin huomaa, että sukkahousuni saivat lähteä jossakin kohtaa päivää. Onneksi ei kuitenkaan ollut liian kuuma, sillä muuten olisi voinut loppua paukut kesken. Pompejin keskeltä, Forumin läheltä, löytyi muuten myös pari ravintolaa, josta sai ostaa esimerkiksi pizzaa ja voileipiä. Omia eväitä ei siis välttämättä tarvitse roudata mukana, mutta vesipullo kannattaa olla! Vähän kaduttaa, ettemme ottaneet esimerkiksi ääniopasta tai karttaa mukaamme, vaan haahuilimme vain ympäriinsä. Siksi meiltä jäi esimerkiksi amfiteatteri välistä, kun emme sattuneet siihen törmäämään.

Kaupunkikierroksen päätteeksi päädyimme vielä pieneen museoon, jossa oli lisää kipsistä valettuja ruumiita, alueelta löydettyjä pääkalloja ja pienesineitä. Siellä pyöri myös mielenkiintoinen video, jossa näytettiin, miltä Pompeiji oli todennäköisesti aikoinaan näyttänyt.

Casa della Fontana PiccolaCasa Della Fontana Piccola jäi arvatenkin värimaailmansa takia omaksi suosikikseni.Pompeiji (1 of 22)Pompeijilaisessa teatterissa.
Pompeiji (10 of 22)
Pompeiji (18 of 22) kopio

Kaupungin moderni infastruktuuri, kuten vesijärjestelmä suihkulähteineen yllätti ainakin minut täysin. Pompejista löytyi aikanaan myös paljon erilaisia palveluita. Oli teatteri, amfiteatteri, hotelleja ja bordellejakin. Pompeijilaiset olivat melkoisen avointa porukkaa nykyiseen länsimaalaiseen kulttuuriin verrattuna. Se olikin yksi syy, miksi vuonna 1592 paikalle kutsuttu arkeologi peitti löydöksensä, kun huomasi taiteen olevan jokseenkin epäsopivaa. Pompeijista on myöhemmin löydetty todella suuri määrä eroottisia maalauksia, freskoja, patsaita ja mosaiikkeja, ja suurin osa niistä on viety Napolin Arkeologiseen Museon Salaiseen kabinettiin, johon on rajoitettu pääsy. Yläpuolella näkyvä eroottisvivahteinen kuva on kuitenkin ilmeisesti katsottu vähemmän provosoivaksi, joten se on saanut jäädä alkuperäiselle paikalleen.

Kaiken tämän saattelemana ensimmäiset kunnon kaivaukset Pompeijissa aloitettiin vasta 1764. Suurin osa taiteesta on pidetty ennallaan, mutta esimerkiksi yhteen suihkulähteeseen oli matkan varrella lisätty pronssinen patsas, joka ei ollut kuulunut alkuperäiseen pompejilaiseen taiteeseen. Ilman infokylttiä en kyllä olisi huomannut sitäkään.

Pompeiji (22 of 22)
Pompeiji (21 of 22)
Matkustimme Pompejiin Napolista bussilla, joka kustansi suunnilleen kaksi euroa per pää, ja matka kesti noin puolisen tuntia. Pompejin jälkeen suuntanamme oli Sorrento, ja sinne pääsikin hyvin näppärästi junalla Pompejista – hintaa myös junamatkalla oli hiukan päälle kaksi euroa. Ylläolevat kuvat ovat junasta, jossa oli jotenkin tosi paikallinen tunnelma. Voit lukea postauksen Sorrentosta tästä, ja postauksen Napolista tästä.

Kaiken kaikkiaan päivä Pompejissa oli todella onnistunut. Liput maksoivat aikuiselta 15 euroa, mutta alle 25-vuotiaat EU-kansalaiset pääsivät sisään vain kahden euron hintaan! Jos siis olet alle 25, kerro se lippuluukulla, mutta valmistaudu myös todistamaan ikäsi. Sisäänpääsyyn kuului myös ilmainen laukkusäilytys, joten Pompeji sopii hyvin kahden kaupungin välissä koettavaksi – kuten mekin teimme. Meillä kului Pompeiissa aikaa reilu neljä tuntia, vähemmän ei olisi riittänyt millään! Paikka myös sulkeutuu suunnilleen viiden aikaan, joten tämä kannattaa ottaa huomioon reissua suunnitellessa.

Haluaisin myös sanoa, että Pompeijin päärautatieasema/bussiasema EI ole sama kuin itse raunioiden pysäkit – tarkista siis oikea pysäkki etukäteen. Mekin meinasimme mennä vahingossa suoraan raunioiden ohi, mutta onneksi paikallinen tajusi neuvoa meitä bussissa. Hän kysyi, tiedämmekö mikä on raunioiden pysäkki, ja aloin ystävällisesti neuvoa, että ajattelimme mennä vain pääasemalle ja kävellä siitä. Hän näytti vähän kummastuneelta ja totesi, että se ei ole kovin hyvä idea, vaan kannattaa jäädä tässä seuraavalla pysäkillä. Kiva homma turistin alkaa neuvoa paikallisia, hups!

Päiväretki Caprille – Matkan kohokohta, jossa olisin viihtynyt pidempäänkin

Capri (2 of 33) Capri (18 of 33) Capri sea Capri (1 of 33) Capri (8 of 33) Capri outfit

Italiahypetys jatkukoon, ja nyt olisi luvassa Capri! Kyseessä on pieni saari Amalfin rannikon edustalla. Capri jäi mieleen koko matkan kohokohtana, sillä siinä oli jotain todella ihanaa.

Laivamatka Sorrentosta Caprille kestää noin 20 minuuttia, ja kustantaa noin 35 euroa per nenä. Liput kahdelle maksoivat siis seitsemänkymppiä, ja siinä kohtaa alkoi vähän puistattaa. Totesin kuitenkin pian, että matka Caprille oli ehdottomasti rahan arvoinen, ja tuolla olisin viihtynyt pidempäänkin! Otimme siis Sorrentosta jonkinlaisen laiva/lauttakyydin puolen päivän aikoihin, ja paluulaiva lähti hieman ennen kuutta – aivan upean auringonlaskun aikaan. Meillä oli siis viitisen tuntia aikaa saarella, mutta kyllä sinne olisi yöksikin voinut jäädä. Tässä postauksessa on luvassa läjäpäin kuvia, sekä omia kokemuksiani siitä, mitä Caprilla kannattaa syödä, juoda ja nähdä – ja kuinka varustautua. Capri view Capri (30 of 33) Capri (29 of 33) Capri (33 of 33)Auringonlasku paluumatkalla Capri (24 of 33) Caprin saari on tavallaan kuin vuori meren keskellä, joten kaikki on rakennettu rinteeseen. Jylhät kalliot reunustavat saarta, ja niinpä näkymät ovatkin aivan upeat. Meri on kirkkaan sininen, rakennukset vaaleita ja sitruunapuita kasvaa joka paikassa.

Korkokengissä ei missään tapauksessa kannata lähteä liikkeelle, sillä jokainen katu on joko ylä- tai alamäkeen. Lenkkarit tai muut tukevat kengät ovat siis välttämättömät. Caprin matka toimi siis sekä huivna että hyötyä, nimittän päivän aikana tuli harrastettua kiipeämistä koko vuoden edestä.

Caprin kadut olivat pieniä, mutkikkaita ja mielettömän söpöjä. Autoja oli  vähän, ja paljon näkyi kolmipyöräisiä mopoja. Ajopelit olivat minikokoisia aina paloautoja myöten! Saarella tuntui siltä, kun aika olisi pysähtynyt. Kaduilla vaellessa tunsin todella olevani nyt ja tässä, eikä mistään kiireestä ja stressistä ollut tietoakaan. Capri car and cageOletteko koskaan nähneet näin sympaattista paloautoa? Ja entä tuo söpöliini vahtikoira!

Capri on julkkisten ja taiteilijoiden suosiossa, ja sen kyllä huomasi myös paikan päällä. Eräänkin ravintolan edessä oli suuri kuvaseinä, joka oli täynnä eri julkkisten kuvia, jotka olivat käyneet ravintolassa. Luksusmuotiliikkeitä oli vaikka millä mitalla, mutta ne olivat kaikki suljettu – ilmeisesti liikkeet avautuvat vasta sesongin alettua kunnolla, eli huhti-toukokuussa. Me kun olimme liikenteessä maaliskuun puolivälin paikkeilla, saimme katsella “opening soon” kylttejä itse tuotteiden sijaan. Sehän ei tietenkään haitannut, sillä enhän minä noihin kauppoihin uskalla edes jalallani astua. Ehkä sitten kymmenen palkankorotuksen jälkeen.
Capri (19 of 33) Capri (32 of 33)

Ravintolat Caprilla

Ruoka oli Caprilla melko kallista. Istahdimme yhteen ravintolaan nimeltä Da Alberto, ja menua tutkiessamme huomasimme gelaton maksavan seitsemän euroa. Kassalla hinta oli kuitenkin vain kolme viisikymmentä, joten tilasimme jäätelömme siitä. Istuimme kuitenkin pöytään, joten saimme kuin saimmekin pulittaa jätskistä tuplahinnan. Myös tarjoilija oli todella töykeä, joten tätä paikkaa en välttämättä suosittelisi, vaikka gelato hyvää olikin.

Lounaaksi tilasimme pizzat Bar Funicolaressa, josta oli kaiken lisäksi myös hyvät näkymät. Proscuittopizza kustansi vajaan kympin, joka oli mielestäni ihan reilu hinta, varsinkin kuin itse pizza, palvelu ja näkymät olivat kohdillaan.

Ostimme myös jostakin kojusta paikallista sitruunaslush -juomaa, joka oli aika hapanta, mutta todella virkistävä kuuman päivän päätteeksi. Limoncelloa oli tarjolla myös joka nurkassa, mutta koska se ei kuulu omin suosikkeihini, jäi se tällä kertaa välistä.Capri (16 of 33)Keskusaukio Piazzetta Capri (14 of 33)Seitsemän euron jätskipaikka Da Alberto Capri pizzaBar Funicolaren ruokailunäkymät olivat 6/5.

Elimme suurimman osan ajasta siinä harhaluulossa, ettemme pystyisi näkemään oikein mitään koko saarella. Pienen tutkiskelun jälkeen kuitenkin älysimme, että saarella pääsee kävelemään lähes joka paikkaan. Tässä vaiheessa aikaa ei kuitenkaan ollut paljon, joten missasimme aika monet pikku nähtävyydet. Siitä huolimatta olin todella tyytyväinen päiväretkeemme, sillä oli ihana vain kävellä ympäriinsä ilman sen kummempaa agendaa. Capri (20 of 33) Capri (6 of 33)

Jotta aikaa olisi tarpeeksi ja reissussa voisi silti ottaa iisisti, suosittelisin viettämään Caprilla ainakin yhden yön. Tällöin olisi aikaa myös pieneen veneretkeen, jonka olisin todella halunnut tehdä. Tykkäsin Caprista kuitenkin niin paljon, että sinne on ehdottomasti päästävä takaisin! Jos luksusmuotishoppailu ei niin kiinnosta, maaliskuu on ihan hyvä aika matkustaa tänne, sillä ilmat olivat kuitenkin otolliset. Voin kuvitella, että polttavan kuumassa helteessä ylämäkeen tallustaminen ei välttämättä kuulu jokaisen maailmanmatkaajan unelma-agendaan, mutta kohtuullisessa lämmössä siitä voi nauttiakin. Jos kuitenkin toivoo enemmän palveluja, kannattaa Caprille lähteä sesongin aikana ja varata iso juomapullo mukaan.

Notting Hill – Lontoon instagrammattavimmat kadut

Notting Hill
Notting Hill (1 of 9)
Notting Hill 2
Notting Hill 3
Notting Hill (7 of 9)

Notting Hill on varmasti Lontoon yksi instagrammattavimmista kaupunginosista pastellinvärisine taloineen. Tämä todellakin näkyi myös kaduilla – jengiä oli kännykät ja kamerat kädessä joka puolella, kuten viimeisestä kuvastakin näkyy. Olipa samalla kadulla myös oletettavasti paremman tason bloggaaja, jonka bongasin lyhyen ajan sisään poseeraamassa kolmessa eri asussa. Tästä on itseasiassa tullut jopa ongelma, ja paikallislehti Evening Standard kirjoitti hiljattain artikkelin siitä, kuinka Notting Hillin asukkaat toivovat rauhaa “influenssereilta”. En löytänyt alkuperäistä artikkelia, mutta vastaavan voi käydä lukemassa tästä. Alueen suosio ei yllätä varsinkaan näin kevätaikaan, kun myös magnoliapuut kukkivat Notting Hillin kaduilla.

Olin täällä ystäväni Sannan kanssa, ja kyllä meitä – ja varmaan ohikulkijoitakin – huvitti, kun asutkin sattuivat kuin suunniteltu yhteensopiviksi. Molemmilla valkoinen paita ja mustat housut, molemmilla hatut, joista mun pinkki hattu oli sävy sävyyn Sannan takin kanssa. Ilmankos ohi pyöräilevä poika tajusikin huikata meille, mihin pitää kääntyä, että löytää “instagramkadun”. *facepalm*

Notting Hill on melko suuri alue, ja vain sillä, että laitat Google Mapsiin “Notting Hill”, et todennäköisesti tule löytämään juuri näitä pastellitaloja. Rakennukset ovat kyllä kauniita joka puolella, mutta jos olet juuri näiden pinkkien perässä, oikea osoite on esimerkiksi Hillgate Place.

Portobello Road Market

Portobello Road Market, joka on tuttu myös Notting Hill -elokuvasta, sijaitsee toisella puolella Notting Hilliä – Portobello Roadilla tietenkin. Markkinat ovat avoinna viikon jokaisena päivänä, sunnuntaita lukuunottamatta. Pääpäivä on lauantai, jolloin markkinoiden kaikki osiot ovat auki. Täältä löytyykin vaikka mitä: muotia, vintagea, antiikkia, ruokaa, ja vihanneksia. Täältä ostin myös kuvissakin näkyvän pinkin hatun. Tämä Italiassa käsintehty villahattu maksoi vain 20 puntaa! Lisäksi myyjäpojat olivat todella herttaisia, joten kaupat oli aika helppo lyödä lukkoon. Saman kadun kupeesta löytyi myös ihana second hand putiikki, johon täytyy ehdottomasti tehdä paluu paremmalla ajalla. Jos muuten joltain löytyy hyviä vinkkejä Lontoon kirpputoreihin, laittakaahan tulemaan!

Sorrento – Upeat maisemat, herkkuruoat sekä muut kokemukset

Sorrento sunset
Sorrento (2 of 10)
Sorrento (1 of 10)
Sorrento (6 of 10)
Sorrento (5 of 10)
Napolista päädyimme Pompejin kautta Sorrentoon, joka toimi tukikohtanamme kolmen yön ajan. Sorrento on pieni kaupunki, jossa asuu noin 17 000 asukasta. Tähän voikin sitten lisätä turistien määrän, ja niitä riitti, sillä Sorrento on suosittu lomakohde. Koko Napolinlahti ja Amalfin rannikko ovatkin erityisesti pariskuntien ja häämatkaajien suosiossa, ja omatkin vanhempani olivat täällä aikoinaan häämatkallaan. Tämä ei sinäänsä yllätä, sillä alue on ihan mielettömän kaunista – sinisen meren ympäröimiä kallionkielekkeitä, rinteeseen rakennettuja värikkäitä taloja ja mutkittelevia katuja. Kadun varsilla kasvoivat mandarinipuut.

Vaikka Sorrentosa oli paljon turisteja myös näin maaliskuun lopussa, en kokenut, että ihmisä olisi ollut ruuhkaksi asti. Toisin on kuitenkin varmaan kesä-aikaan, joten sanoisin, että valitsimme kyllä täydellisen matkustusajankohdan!

Ravintolat Sorrentossa

Ensimmäisenä iltana kävelimme Marina Grandeen, joka oli nimestään huolimatta pienehkö satama. Täältä löytyi useita ravintoloita, mutta olimme taas huonoon aikaan liikkeellä, kun kaikki paikat olivat vielä tyhjiä. Nälkä ei ollut vielä kova, ja olisimme halunneet vain jotain juomista. Löysimme sitten yhden baarin, ja baarimikko totesi tilatessamme, että sulkevat 20 min kuluttua. Tämä oli kuitenkin meille ok, joten otettiin Aperolimme ja istahdimme terassille auringon laskiessa. Yhtäkkiä paikalle alkoi valua muitakin ihmisiä, ja kummaksemme he saivat kaikki pöytiintarjoilun sekä ilmaisia pähkinöitä. Tuli vaan mieleen, että saatiinko maksaa turistilisää drinkeistäkin? Ja eihän se paikka sitten mennytkään kiinni, tietenkään. Meitä ei tämä siis mitenkään haitannut, enemmänkin huvitti. Selvittiin kyllä ilman pähkinöitäkin ja ei haitannut kantaa juomat itse pöytään.

Kun nälkä alkoi kurnia, lähdettiin taas liikenteeseen ja etsittiin Sorrenton keskustasta ravintolaa. Päädyttiin Ristorante Zi Ntonio -nimiseen ravintolaan, josta saimme juuri ja juuri pöydän. Paikka oli todella kiireinen, ja ei ihme, sillä ovessa oli kyltti, joka kertoi ravintolan olevan Michelin -oppaassa (ei siis kuitenkaan Michelin tähden ravintola). Söin täällä ihan laittoman hyviä simpukoita, jotka olivat valkosipuli-tomaattikastikkeessa. Muuten ruoka oli keskivertoa, joten ei ehkä ihan vastannut odotuksia. Koska osuimme mestoille ennen kello kahdeksaa, saimme tilattua edullisen menun. Hintaa en muista tarkalleen, mutta olisiko alkupala, pääruoka ja jälkiruoka maksanut vajaa kaksikymppiä per nokka, eli halpa!

Sorrento life

Lopulta omaksi ravintolasuosikiksi valikoitui ehdottomasti Il Leone Rosso, joka sijaitsi aivan hotellimme naapurissa ja rautatieaseman kupeessa. Kävimme täällä itseasiassa kahdesti. Ensimmäisellä kerralla ruoka hurmasi, mutta naapuripöydän pizzat jäivät houkuttamaan. Niinpä seuraavana iltana haettiin perus margarita (5 e) mukaan, ja nautittiin makuelämyksestä hotellin sängyllä rankan päivän päätteeksi. Il Leone Rosso oli siis todella edukas, palvelu hyvää ja tunnelma kohdillaan. Tunnelmaa nostatti myös se, että pöytämme sijaitsi jälkiruokavitriinin vieressä. Yksi tarjoista oli surkuhupaisan huono esillepanemaan jälkkäreitä: pannacottat läsähtivät ja suklaakastikeviirut puristettiin purkista ulos tärisevin käsin. Naureskeltiin tälle showlle hyväntahtoisesti, vaikka kävi tätä tyyppiä vähän sääliksi. Meitä ei onneksi haitannut sotkuinen suklaakastike ollenkaan, ja paikka ansaitsi ehdottomasti myös kunnon tipin!

Viimeisenä iltana käytiin myös testaamassa kuuluisa Gelateria Primavera – suositus tuli jälleen kerran taksikuskilta! Gelateria Primavera on ilmeisesti kuuluisa koko maassa, ja siellä käyvät myös julkkikset. Tämä tuli harvinaisen selväksi, sillä koko kioskin seinät oli vuorattu eri julkkisten kuvilla. Itse jätski oli mielestäni ihan perus gelatoa, mutta oli kuitenkin hauska käydä “kuuluisassa” jätskibaarissa.

Hotelli Sorrentossa

Me yövyimme Casa Pantone -nimisessä majapaikassa, joka oli ehkä lähinnä bed and breakfastia. Huone oli todella siisti ja hyvällä maulla sisustettu. Myös sijainti oli erinomainen, sillä Casa Pantone sijaitsi aivan rautatieaseman vieressä ja vain todella lyhyen kävelymatkan päässä pääkadulta.

Itse hotellilla ei ollut aamiaista, mutta noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä sijaitsevassa Grand Hotel Florassa (4 tähteä) sai käydä syömässä ilmaisen hotelliaamiaisen. Itse aamiainen oli aika perus, mutta näkymät olivat erinomaiset! Kesäaikaan olisi päässyt käyttämään myös samaisen hotellin uima-allasta.

Ylipäätään Casa Pantone oli hinta-laatusuhteeltaan erinomainen, ja voisin suositella tätä matkaajalle, joka ei halua lojua hotellihuoneessa loputtomasti, mutta toivoo huoneen olevan siisti ja tyylikäs. Harmi, ettei tullut mieleen ottaa kuvaa huoneesta, mutta tästä linkistä voit katsoa, miltä huone näytti.
Sorrento (9 of 10)
Grand Hotel Floran aamiainen.

Shoppailu Sorrentossa

Sorrentossa oli myös yllättävän hyvät shoppailumahdollisuudet. Kauppoja oli kaduilla runsaasti, ja juurikin italialaisia ketjuja ja yksityisiä liikkeitä, ei mitään jättifirmoja. Ostelin Zuiki -nimisestä liikkeestä pari paitaa ja Intimissimi -alusvaateliikkeestä oikein urakalla. Vähän jäi myös kaduttamaan, kun en yhtä huivia raaskinut ostaa. Italiassa on paljon paikallisia liikkeitä, joita ei muualta löydy, ja hinnat ovat myös paljon edullisemmat. Suosittelen siis ehdottomasti ostosreissua Italiaan!

Miksi Sorrento on niin hyvä matkakohde?

Summa summarum, Sorrento on ihana. Vaikka siellä ei ole mielestäni varsinaisia nähtävyyksiä, on kaduilla kuitenkin nähtävää. Rannikko on kaunista ja auringonlasku upea. Myös Marina Grande oli näkemisen arvoinen. Sorrenton näkee kuitenkin päivässä, joten itse kaupungin tutkiskeluun en varaisi sen kummemmin aikaa. Sorrento sopii mielestäni parhaiten raissaajalle, joka haluaa ottaa rennosti, nauttia hyvästä ruuasta sekä kauniista maisemista.

Lisäksi Sorrenton sijainti on mielestäni täydellinen. Napolista Sorrentoon kestää noin tunti, ja myös Pompejiin pääsee käteästi samalla junalla. Amalfin rannikko eli esimerkiksi Positano ja Amalfi ovat myös melko lähellä, noin tunnin bussimatkan päässä. Jos käytössä olisi auto, olisi kaupunkien välillä reissaaminen vieläkin mutkattomampaa ja matkalla voisi pysähdellä miten haluaa. Caprille kulkee lautta, ja matka kestää vesitse vain 20 minuuttia. Tässä siis syy, miksi päätimme yöpyä Sorrentossa kolmen yön ajan. Ajattelimme, että on helpompaa tehdä sieltä päiväreissuja, kuin roudata matkalaukkuja päivä toisensa jälkeen uuteen hotelliin.

Jos aikaa olisi enemmän, suosittelisin kuitenkin viettämään yhden yön joko Amalfissa tai Positanossa, sillä meidän rannikkoreissu ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin strömssössä. Siitä kuitenkin myöhemmin lisää Positano -aiheisessa postauksessa!

Ennen Sorrentoa hengailimme Napolissa, ja postauksen siitä voit lukea tästä!

Napoli matkakohteena – Rehellisen epärehellinen mafiakeskus

Napoli (12 of 20)
Napoli (16 of 20)
Napoli (3 of 20)
Napoli kuva
Napoli (2 of 20)
Tämän vuoden ensimmäinen matka Britannian ulkopuolelle sai kunnian olla jälleen kerran Italia! Tällä kertaa suuntasimme hieman etelämmäs, nimittäin Napoliin ja siitä alaspäin Pompejiin, Sorrentoon, Caprille ja Positanoon. Lopulta kävi vielä niin, että jouduimme matkustamaan vielä Roomaankin, peruuntuneen lennon takia. Tämä nyt ei tietenkään haitannut, jos täysin rehellisiä ollaan. Pääsin juuri tältä venähtäneeltä reissulta kotiin, ja kuvasaldoa kertyi matkalla niin paljon, että koko 64 gigan muistikortti oli täynnä. Niinpä päätin heti aloittaa urakan, ja sain kuin sainkin käytyä Napolissa otetut kuvat läpi! Tässäpä olisi siis vino pino kuvasaldoa, kokemuksia sekä vinkkejä Napoliin!

Uskaltaako Napoliin matkustaa?

Mafia

Napolilla on melko huono maine, ja se on kuuluisa erityisesti mafiatoiminnastaan. Wikipedian mukaan Napolin alueella toimiva Camorra on Italian suurin, taloudellisesti merkittävin ja väkivaltaisin rikollisjärjestö – eli niin sanottu mafia. Laukuista tulikin pidettyä kiinni normaalia tiukemmin, mutta mitään ei lähtenyt pitkäkyntisen matkaan, emmekä oikein törmänneet muuhunkaan epäilyttävään toimintaan. Napoliin siis uskaltaa kyllä matkustaa.

Pari kertaa kyllä tuli mieleen, onko tässä nyt jotakin hämärää. Ensimmäinen kerta oli heti lentokentällä, kun neuvottelimme taksikuskin kanssa hinnasta – ja jostakin syystä myös paikallinen “poliisi” osallistui tähän keskusteluun. Mietimme myöhemmin, mitä se poliisia mahtaa liikuttaa paljonko taksista veloitetaan. Samainen taksikuski totesi poikaystäväni näyttävän serbialaiselta, ja sanoi, että mafialla onkin hyvät välit serbien kanssa. Ehkäpä säästyimmekin välikohtauksilta juuri siksi, kun näytimme siltä, että olimme itsekin osa tätä “järjestelmää”?

Myös ravintolassa istuessamme pohdin, olikohan vieruspöydässä istuvalla varakkaan oloisella miesporukalla jotain yhteyksiä tähän mafiaan. Mitään epäilyttävää ei kuitenkaan sattunut, kunhan vain mielikuvitus laukkasi matkaajalla.

Liikenne ja kaupungin yleisilme

Liikenne oli täällä aivan sekasortoista. Balilla ollessani luulin liikenteen olevan hektistä, mutta kyllä se oli vähintään yhtä kreisiä Napolissa. Ihmiset kävelivät suoraan autojen eteen, torvet soivat ja jokasorttista menopeliä tuli kaikista suunnista. Koskaan ei ole taksimatkalla tainnut noin kovin jännittää. Myös kaikki autot olivat ihan tuhoutuneita, tai vähintään naarmuilla. Eipä Napolissa hienoja autoja näkynytkään – ja hyvä niin, sillä niistä ei pian paljon olisikaan jäljellä! En siis suosittelisi ajamaan tänne autolla. Kaupungissa on pari metrolinjaa, jotka ovat kyllä mielestäni aika epäloogiset, ja Napoli on suht kompakti, joten julkisilla ja kävellen pärjää oikein mainiosti. Panostaisin siis hotellin sijaintiin, jotta vältyt kaoottiselta liikenteeltä.

Toisin kuin marmorilla päällystetty Rooma, Napoli on likainen ja rosoinen. Turisteja ei tullut vastaan juuri ollenkaan, joten minusta tuntui, että kaupunki on kovin aito ja anteeksipyytelemätön. Se on sellainen kuin on, ota tai jätä. Meille kyllä kelpasi! Oli hauskaa nähdä, kuinka asiat olivat niin eri tavalla, vaikka Euroopassa ollaan. Tietenkään joka paikassa ei ollut tällaista, ja esimerkiksi Ciaian alueelta löytyi luksusmuotiliikkeitä sekä hienoja rakennuksia.

Napoli nähtävyydet

Castel Sant’Elmo

Napolin nähtävyyksiä emme ehtineet kiertämään hurjasti, sillä meillä oli vain yksi päivä aikaa. Olin kuitenkin tehnyt ennakkotutkimusta, ja erityisesti Castel Sant’Elmo houkutti. Kyseessä on siis linnake, joka ei itsessään ollut mitenkään erikoinen, mutta mistä avautui upeat näkymät koko kaupungin yli. Myös Vesuvius-tulivuori komeili horisontissa. Ihmeeksemme linnalla ei ollut minkäänlaisia opasteita tai kylttejä, jotka olisivat kertoneet sen historiasta. Meillä ei siis ollut mitään käsitystä siitä, miksi linna on rakennettu ja milloin. Aikuisen lippu maksoi 5 euroa, mutta alle 25-vuotiaat pääsivät sisään vain kahden euron sisäänpääsymaksulla! Sama alennuspolitiikka oli myös Pompeijissa, joten jos olet alle 25, kannattaa sitä myös mainostaa lippuluukuilla.

Castel Sant’Elmo sijaitsee kukkulan huipulla, ja sinne kiipeäminen olikin melkoinen urakka. Kukkulalle olisi päässyt myös julkisella metron tapaisella junalla, mutta koska mielestämme on kiva tutkia paikkoja kävellen, päätimme käydä matkaan jalan. Linnoituksella seikkailun jälkeen päätimme kuitenkin ottaa tämän metron alas kukkulalta, mutta otimme kuitenkin vahingossa väärän linjan, ja päädyimme ihan väärään paikkaan. Lisää kävelyä oli siis tiedossa.

Napoli (13 of 20)
Napoli (11 of 20)
Napoli (10 of 20)Castel Sant’Elmon sisäpiha
Napoli (9 of 20)Matkalla huipulle
Napoli (14 of 20)Näkymä linnakkeen ikkunasta – miten söpöt nuo pikku mosaiikit!
Napoli (1 of 20)Castel Sant’Elmo kaukaa
Napoli (15 of 20)Eksyksissä – ei vissiin naurattanut, ja joutui vielä tulkitsemaan perinteistä karttaa!

Satama

Eksymisen päätteeksi päädyimme Castel Dell’Ovo:n lähettyville. Tämä linnake puolestaan sijaitsee meren rannalla sataman vieressä. Linnan kupeessa on myös rantakatu, joka oli täynnä vähän hienompia ravintoloita ja baareja. Tässä kohtaa kello oli noin kuusi, joten kaikki paikat olivat vielä tyhjiä. Voi olla, että näissä olisi pari tuntia myöhemmin ollut kunnon meno ja meininki. Olisin halunnut nauttia täällä auringonalskusta, mutta osuimme paikalle pikkuisen liian myöhään, joten saimme nauttia vain auringonlaskun viimeisistä rippeistä – mutta sekin kelpasi oikein hyvin!
Napoli (19 of 20)
Napoli (17 of 20)
Napoli (2 of 2)-2Castel Dell’Ovo ulkoapäin
Napoli (1 of 2)-2
Napoli Satama

Quartieri Spagnioli

Quartieri Spagnioli eli Spanish Quarter on ehdottomasti näkemisen arvoinen! Alue on täynnä värikkäitä ja rosoisia rakennuksia, joiden parvekkeilta roikkuvat pyykit. Mopoja, autoja ja ihmisiä kaikkialla, ravintoloita siellä sun täällä sekä muutenkin ihan kreisi meininki – ei kuitenkaan mitenkään huonolla tavalla! Kaduilla kierteli myös pieni pakettiauto, jonka takosassa oli vihanneksia myynnissä ja kuski huuteli jotain megafoniin. Käytiin täällä syömässä Trattoria Da Nennellassa, jota taksikuskimme suositteli. Tästä lisää vähän alempana! Kävelimme Quartieri Spagniolin läpi kohti Castel Sant’Elmoa, kuten Aurinkorasvaa ja Aloe Veeraa -blogissa vinkattiin.
Napoli Spanish Quarter
Napoli Spanish Quarter 2

Ravintolat

Koko internet tuntui suosittelevan Da Michele:n pizzaa, mutta se jäi meiltä valitettavasti sijainnin takia kokematta. Sen sijaan mulla olisi vieläkin jännittävämpi ravintolasuositus, ja se on juuri tämä Trattoria da Nennella!

Antakaas kun kerron, mikä tästä paikasta teki erikoisen. Ensinnäkin, taidettiin olla ainoat turistit, sillä ravintola oli melko syvällä Quartieri Spaginolissa. Saapuessamme meidät näytettiin pyöytään ja pöydälle lätkäistiin ryppyinen A4, jota en heti edes ymmärtänyt menuksi. Heti perään tuotiin kori leipää sekä pullollinen mineraalivettä – hyvä palvelu! Ravintolassa kävi jatkuva huuto tarjoilijoiden kesken, jota seurasi aina railakas “GRAZIE!!”. Pohdiskelimme jonkin aikaa, mistä mahtoi olla kyse, kunnes asia valkeni.

Tarjoilijat siis kiittivät tipistä! Aina kun joku antoi tipiksi setelin, nousi vielä kovempi meteli. Katossa oli suuri kori, jonka he hilasivat aina alas, ja tiputtivat setelin koriin. Aikamoinen hustlaus, ja pakkohan sitä oli itsekin jättää kunnon tippi! Tähän oli kuitenkin ihan hyvin varaa, sillä kaksi canelloniannosta, yksi annos uppopaistettua mozzarellaa sekä hintaan sisältyvät vesi ja leipä kustansivat vain 18 euroa. Myös ruoka oli hyvää, erityisesti tuo uppopaistettu mozzarella… nam!
Napoli (5 of 20)Trattoria Da Nennellan “esteettinen” esillepano, mutta sitäkin parempi ruoka ja erityisesti tunnelma!

Da Michele jäi tosiaan välistä, joten jouduimme tekemään perusteellisen googletuksen siitä, mistä saisi mahdollisimman hyvän pizzan Santa Lucian alueella, jossa hotellimme sijaitsi. Niinpä päädyimme suositusten perässä Ristorante Da Ettore:n.

Tiedättekö muuten, mikä ero on ristorantella ja trattorialla? Ristorante on hieman fiinimpi, trattoriat sen sijaan yleensä juuri näitä joissa pöydälle heitetään huolimattomasti menu ja pöytäliinaksi asetetaaan paperi. Tykkään kyllä molemmista, mutta jostain syystä trattoriat on mun mieleen, kun niitä ei ainakaan Suomesta ja Briteistä löydy! Da Ettore oli hyvä, ja myös täynnä paikallisia. Mielestäni tämä on aina hyvä merkki, sillä se kertoo siitä, ettet ole päätynyt turistiansaan. Pizzakin oli hyvää, ja koko ravintolakokemus oli erityisesti poikaystäväni mieleen. Omasta mielestäni tämä oli kuitenkin aika perus, enkä ollut mitenkään mielettömän vaikuttunut, toisin kuin Nennellassa.

Oletko itse käynyt Napolissa ja mitä tykkäsit? Mistä jäin paitsi ja oliko tässä jotain, minkä itse haluaisit kokea seuraavalla kerralla?

Sky Garden – puutarha Lontoon kattojen yllä

Sky Garden (1 of 8)
Sky Garden (5 of 8)
Sky Garden (6 of 8)
Sky Garden (4 of 8)
Sky Garden (3 of 8)
Sky Garden (2 of 8)
Sky Garden (1 of 1)-2

Lontoon Sky Garden on ilmainen näköalapaikka, johon olen jo pitkään halunnut. Tänä viikonloppuna perheeni oli luonani käymässä, joten päätin viedä heidät kaupungin kattojen ylle suurkaupungin maisemia ihailemaan. Ensikertalaisen vinkit Lontooseen -postauksessa mainitsin Sky Gardenin yhdeksi nähtävyydeksi, jota suosittelisin – vaikka en siellä vielä ollut käynytkään. Nyt voin kuitenkin todeta, että suositus meni nappiin!

Sky Garden on siis pilvenpiitäjän ylimmässä kerroksessa sijaitseva virkistysalue. Sinne on istutettu kasveja, ja löytyy sieltä myös pari baaria sekä ravintola. Ajan saa helposti kulumaan maamerkkejä bongaillessa ja kahvia tai cocktaileja siemaillen. Sky Garden on kiva juuri siksi, että se ei maksa mitään, ja se tarjoaa hyvän levähdyspaikan kiireisen kaupunkiloman keskelle. Meille osui kohdalle melko harmaa sää, mutta tästä huolimatta maisemat tekivät vaikutuksen. Aurinkoisena päivänä näkymät olisivat varmasti vieläkin paremmat, joten täytyy ottaa uusintakierros pian! Me kävimme täällä keskipäivän aikaan, mutta näkemättäkin voisin suositella myös kaupungin iltavalaistusta tai vaikka auringonlaskua.

Sky Gardenissa ei koskaan ole ruuhkaa, sillä sinne on saatavilla vain tietty määrä sisäänpääsylippuja. Liput kannattaa varata etukäteen Sky Gardenin nettisivuilta, vaikka myös walk-in lippuja on tarjolla on jonkin verran. Meillä oli varattuna liput, ja hyvä niin, sillä ulkopuolella oli jonoa, varmaankin juuri mahdollisten vapaiden paikkojen takia. Muista printata liput tai tallentaa ne kännykkään – tarvitset viivakoodin päästäksesi portista sisään. Sky Garden on yleisölle avoinna arkisin klo 10-18 ja viikonloppuisin klo 11-21. Voit varata ilmaiset liput täältä. Ravintolat sen sijaan ovat auki myös muina aikoina, mutta pöytävaraus kannattaa silti tehdä.

Sky Garden sijaitsee Walkie-Talkie -rakennuksen ylimmässä kerroksessa, joka ei ole kaukana Tower Bridgeltä ja Tower of Londonilta. Lähin metropysäkki on Monument ja osoite sekä rakennuksen virallinen nimi on 20 Fenchurch Street. Walkie-Talkie -lempinimi tulee tietysti itse rakennuksen muodosta. Tykkään siitä, että Lontoon pilvenpiirtäjillä on hauskoja lempinimiä. Löytyy täältä myös juustoraastin ja kurkku (Cheese Grater ja The Gherkin).

 

Kodin merkitys, jonka ymmärrän kunnolla vasta nyt

Flowertree 2 (1 of 4)
Flowertree 2 (2 of 2)
Flowertree 2 (1 of 2)
Flowertree (4 of 4)
Vaikka olen aikaisemminkin asunut ulkomailla, Saksassa ja Australiassa, ovat nämä asumispätkät olleet väliaikaisia, enkä oikeastaan edes yrittänyt kotiutua näihin asuinpaikkoihin. Tällä kertaa, nyt Lontoossa asuessani, tilanne on kuitenkin eri. Minulla on täällä vakituinen työ, joka tarjoaa etenemismahdollisuuksia, sekä kumppani. Näitä asioita minulla ei Suomessa ole, joten tämänhetkisissä suunnitelmissa on jäädä tänne pidemmäksikin aikaa.

Joskus kotiutuminen voi kuitenkin tuntua vaikealta, vaikka kulttuurierot Suomen ja Britannian välillä ovatkin melko pienet. Minulla ei ole täällä suurta ystäväpiiriä niin kuin koti-Suomessa, eikä tietenkään perhettä. Nämä asiat häiritsevät minua ehkä eniten, ja siksi olenkin miettinyt, mikä on auttanut minua kotiutumaan tänne niin helposti tästä huolimatta.

Sanoisin, että se kuinka helposti kotiutuu, on paljolti persoonallisuuskysymys. Koen olevani melko helposti sopeutuvaa sorttia, mutta jotain tuttua ja turvallista ympärilleen tarvitsee silti. Jos minulla ei olisi täällä kotia, jossa tunnen oloni turvalliseksi, rennoksi ja muutenkin viihtyisäksi, ei tästä tulisi yhtään mitään, ja olisin varmaan varannut jo paluulipun kohti Helsinki-Vantaata.

Kun muutimme Lontooseen, vuokrasimme pienen huoneen Shoreditchistä, mutta samassa asunnossa meitä asusti yhteensä seitsemän. En viihtynyt asunnossa, ja ensimmäisenä iltana itkin jo sitä, kuinka en voisi asua siellä. Totuin tilanteeseen kuitenkin aika nopeasti, mutta en koskaan halunnut olla kotona. Käytiin ulkona syömässä, kävelyllä tai shoppailemassa aina kun kerettiin.

Nyt meillä on kuitenkin aivan ihana koti. Totesimme eilen, että tämä on paras paikka maailmassa. Nyt neljän kuukauden kuluttua olemme vihdoin saaneet sisutuksen siihen malliin, että meillä on kaikki tarpeellinen – nyt myös ruokapöytä. Niitä on nyt itseasiassa kaksin kappalein, sillä toimituksessa taisi käydä joku virhe. Täytyy selvittää, mitä teen tuolle ylimääräiselle.

Olen onnellinen meidän kodista, ja tämän myötä koen paljon vähemmän “menemisen pakkoa”, joka ennen painoi minua jatkuvasti. Minusta on ihanaa viettää lauantai-iltaa kotona elokuvia tai sarjoja katsellen tai jotain peliä pelaten. Ylipäätään uskoisin, että kun ulkomailla asuessa, ainakaan aluksi, ei ole suurta tukiverkostoa, korostuu kodin merkitys juuri siksi. On tärkeää, että on joku paikka, jossa voi kokea olevansa turvassa sekä että saa olla täysin oma itsensä. Kotikotia Suomessa ei tietenkään mikään korvaa, mutta ehkä en äitini luokse enää pysyvästi muuttaisikaan 😉

Sanotaan, että “home is where your heart is”, ja nyt olen ehkä vihdoin ymmärtänyt sanonnan tarkoituksen.

—-

Mitäs tykkäätte muuten kuvista? Meillä on tänä viikonloppuna käytössä Canon 5D Mark IV, joten käytiin nappaamassa nämä kuvat juuri ennen pimeän tuloa. Tosi eri fiilis näissä, kuin mitä Lumix GH4 -kameralla otetuissa kuvissa. Lumixilla on siis otettu suurin osa mun kuvista, ja voit katsoa vastaavat, viime viikonloppuna Lumixilla otetut kuvat tästä. Mun mielestä näissä Canonilla otetuissa kuvissa on aivan eri tunnelma, jotenkin semmoinen unenomainen tuntu. (Otettakoon myös huomioon että tämä Canon on varmaan kolme tai neljä kertaa arvokkaampi mitä tuo Lumix, vaikka sekin on jo suhteellisen kallis kamera).

Lontoo vinkit ensikertalaiselle – nähtävyydet, shoppailu ja huvit

Lontoo on monipuolinen kaupunki, ja vaikka viikonlopussa kerkeää nähdä ja kokea paljon, aina jää jotakin seuraavalle kerralle. Se, mitä ensimmäisellä visiitillä haluaa tehdä, riippuu tietysti paljon omista mieltymyksistä. Tähän postaukseen ajattelin kerätä Lontoo-vinkit, jotka itse toteuttaisin ensimmäisellä Lontoon matkalla.

Oma perheeni on tulossa käymään Lontoossa parin viikon kuluttua, ja se on sisarusteni ensimmäinen kerta täällä. Tämän tiimoilta päätin koota tämän listan siitä, mihin ajattelin heidät ehkä viedä.

Nähtävyydet

Tower Bridge

Tower Bridge on yksi Lontoon ikonisimmista nähtävyksistä, joten tätä en jättäisi väliin! Tower Bridge juhlii tänä vuodda 125-vuotis syntymäpäiväänsä. Tower Bridgellä on myös museo, mutta tavalliselle viikonloppureissaajalle riittää usein pelkkä sillan yli kävely tai kauempaa ihastelu.
tower bridge

Taustalla Tower Bridge.

Big Ben / London Eye

Tällä hetkellä Big Ben on remontissa, joten ihan välttämätön nähtävyys se ei ole. Westminster Bridgeltä on kuitenkin myös todella hyvä näkymä London Eyelle. Coca-Cola London Eye on jättimäinen maailmanpyörä, josta on tullut tärkeä maamerkki Lontoossa. Liput ovat alkaen 27 puntaa (n. 31 euroa tämänhetkisellä kurssilla), ja ne kannattaa ehdottomasti ostaa ennakkoon – muuten voit päätyä pitkän jonon jatkoksi. Liput Coca-Cola Lonond Eyeen voit ostaa tästä. Vaikka kyytiin ei tarvitsisi päästä, mielestäni yksi selfie tämän maailmanpyörän kanssa olisi kiva napata talteen ensimmäisellä Lontoon matkalla.
P1230183
Tämän verran Big Benistä on näkyvissä näin remontin käynnissä ollessa.

Piccadilly Circus / China Town / Trafalgar Square

Nämä olisi omat suosikkikohteeni, ja tykkään käydä täällä pyörimässä aina uudestaan ja uudestaan! Piccadilly Circus on aukio, jota koristaa jättimäinen billboard, jolla pyörii mainoksia. Piccadilly Circus on hyvin keskeisellä paikalla, ja siksi siellä käyminen kannattaakin miettiä strategisesti, ja yhdistää samaan retkeen muutakin nähtävää.

Aivan Piccadilly Circuksen vieressä sijaitsee myös China Town – pieni kaupunginosa, joka on täynnä itämaisia ravintoloita, ja on toki myös koristeltu sen mukaan. Täällä voi testata mitä erikoisempia ruokalajeja, joita ei löydä muualta ihan noin vain.

Trafalgar square on toinen, aivan upea aukio. Täällä patsastelee useiden patsaiden lisäksi National Gallery, joka on upea rakennus. Lisäksi aukiolla on kaksi isoa suihkulähdettä. Tämä on instagrammaajan unelma!

Buckingham Palace / St James’s Park

Itseasiassa myös Buckingham Palace ja St James’s Park sijaitsevat lähellä Piccadilly Cirucsta. Niinpä myös nämä kaksi voi yhditstää edellä mainitsemiini kohteisiin. St James’s Park on ihana puisto, jossa asustelee useita eri lintulajeja, kuten pelikaaneja. Kävele rauhassa puiston ja sen piene järven ympäri, ihastele lasten ja lintujen riemuja ja levähdä hetki nurmikolla. Täydellistä varsinkin pitkän kävelyn jälkeen!

Buckingham Palace on aivan St James’s Parkin vieressä, joten jos kuninkaalliset kiinnostavat, suuntaa tänne. Itse palatsiin ei pääse sisälle, joten joudut tyytymään katselemaana loistoa kadulta.

Sky Garden

Sky Gardenista olen itse todella innoissani, sillä minun on ollut tarkoitus käydä täällä ties kuinka pitkään! Kyseessä on ilmainen puutarha, joka sijaitsee pilvenpiirtäjän 37:ssä kerroksessa. Upeat näkymät on siis taattu! Sisäänpääsy on ilmainen, mutta muista varata liput ajoissa! Vapaat paikat julkaistaan aina kuukautta ennen, joten ole heti kärppänä, erityisesti jos haluat Sky Gardeniin viikonloppuna. Voit varata liput suoraan Sky Gardenin sivuilta, tästä. Paikalle on mahdollista saapua myös ilman varausta, mutta sisäänpääsyä ei taata, ja tämä koskee vain tiettyjä aikoja. Löydät Sky Gardenin usein kysytyt kysymykset täältä.

Lue postaukseni Sky Gardenista tästä.

Jos Sky Garden jää välistä, myös The Shard, joka on Länsi-Euroopan korkein rakennus, on avoinna yleisölle. The View From The Shard kustantaa noin 20 puntaa, mutta ilmaiseksi pääset johonkin The Shardin ravintoloista – toki luvassa on hieman hintavampaa ruokaa ja juomaa.
Trafalgar Square (3 of 5)
Lontoon katukuvaa Trafalgar Squarelta kuvattuna.

Lontoo Shoppailu

Lontoo on shoppailijan paratiisi, ja en nyt tarkoita ainoastaan tavallista high-street shoppailijaa. Täältä löytyy ihan oikeasti kaikille kaikkea – olit sitten etsimässä vitnage löytöjä, halpoja kirppiksiä, käsintehtyä muotia, pikamuotia tai luksusmuotia, Lontoosta löytyy aivan varmasti etsimäsi ostoskohde.

Brick Lane Market / Old Spitafields Market

Brick Lane Market on kuuluisa katumarkkina, joka järjestetään jokaisena sunnuntaina. Tunnelma on täällä käsinkosketeltava, kun kadut täyttyvät ruokarekoista ja -kojuista. Ruokaa on joka lähtöön, ja vielä halvalla.

Tarjonta ei kuitenkaan rajoitu vain ruokaan. Käytettyä tavaraa löytyy joka lähtöön – vintagea, kuten Burberryn takkeja ja Leviksen farkkuja, värikästä retroa ja muuta mitä erikoisempaa on tarjolla vaikka millä mitalla. Samoin myös itsenäiset suunnittelijat myyvät käsintehtyjä vaatteita ja asusteita. Jos haluat omaperäisen tyylin, lähtisin ehdottomasti etsimään vaatekaappiin sisältöä täältä.

Sama tunnelma jatkuu Old Spitafield’s Marketilla – kyseessä on tavallaan kauppahalli, josta löytää paljon käsintehtyä tavaraa, mutta myös esimerkiksi vinyylilevyjä ja muuta keräilyyn sopivaa krääsää. Lisäksi täältä löytyy ihan kauppoja, mukaanlukien vintagepuoteja ja meikkikauppoja – vähän sitä sun tätä. Myös täällä on paljon ruokakojuja ja ravintoloita.

Old Spitafield’s Market sijaitee aivan Liverpool Streetin vieressä, joten jos olet pilvenpiirtäjäbongari, käy samalla pyörimässä Liverpool Streetillä – viikonloppuisin paikka ammottaa tyhjyyttään, joten Instagramkuvat saa napattua ilman taustalla juoksevia bisnesmiehiä.

Oxfrod Street

Oxford Street – Lontoon kuuluisa ostoskatu, joka tuntuu siltä, ettei se koskaan lopu. Täältä löydät kaikki mahdolliset kaupat vieri vieressä. Kirjoitin aiemmin erillisen postauksen Oxford streetistä, voit lukea sen tästä. Postauksesta löydät omat vinkkini tällä ostoskadulla shoppailuun. Jos et ole ruuhkien ystävä, sanoisin suoraan, että Oxford Street kannattaa jättää välistä – ihmispaljoutta täällä riittää silmän kantamattomiin.
lontoo oxford street (3 of 10)

Harrods

Voi Harrods, mikä ihmeellinen paikka! Köyhällä kukkarolla täänne ei kannata lähteä ostoksille, mutta tutustumiskierrokselle kyllä! Tavaratalo on perustettu jo vuonna 1834, ja itse rakennus on jo itsessään näkemisen arvoinen ja kuuluisa maamerkki. Sisälläkin voi käydä pyörimässä – täällä voi kauhistella hintalappujen summia sekä ihmetellä esimerkiksi Versacen värikkäitä lakanoita. Olen varmaan sanonut tämän aiemminkin, mutta itsestäni tuntui siltä, että olisin museossa, jossa kaikki on myynnissä. Myös ruokaosasto on käymisen arvoinen – vähän kuin Stockan herkku, mutta ei sinne päinkään!
P1270343
Taustalla Harrods.

Westfield London tai Westfield Stratford

Jos haluat oikeasti ostoksille, ja olet valmis tehokkaaseen ja todelliseen koitokseen, suuntaa joko Westfield Londoniin tai Westfield Stratfordiin. Westfield on kauppakeskusketju, jonka ostoskeskukset ovat hervottoman suuria. Ja täältä löytyy oikeasti KAIKKI. Kyllä, sanoin, että Oxford Streetiltä löytyy kaikki, mutta Westfieldistä löytyy ihan oikeasti kaikki – myös ne kaupat, joita en muualla Euroopassa ole nähnyt. Meikkimerkit, joilla on normaalisti pieni ständi supermarketissä, on täällä kokonainen liike. Brändeillä, joista et ole kuullutkaan, on täällä liike. Lisäksi löytyy kokonainen siipi pelkkää luksusmuotia. Lisäksi Westfieldistä löytyy elokuvateatteri, keilahalli, kuntosali ja mitä vielä. Jos siis haluat kaiken kerralla, mene Westfieldiin.

Jos päädy tänne, niin hae Mr. Pretzelistä kanelipretseli – niin herkullista!

Ruoka ja juoma

Ilman ruokaa ja juomaa ei jaksa, joten tietenkin tämä on todella tärkeä osuus reissusta! Ruokavinkkejä sivusin toki jo aikasemmin tässä postauksessa, mutta haluaisin kuitenkin jakaa pari hieman erilaista ruokavinkkiä.

Full English Breakfast

Full English – tätä englantilaiset rakastavat. Kun edessä on täysi päivä kävelyä, museoita ja shoppailua, kannattaa akut ladata kunnolla. Suomalaisen näkökulmasta englantilainen aamiainen vaikuttaa hieman oudolta, mutta mielestäni se on ehodttomasti kokeilemisen arvoinen. Lisäksi voit jättää jonkin osan pois, kuten pavut, jos tiedät, ettet niistä pidä. Full English Breakfast antaa kuitenkin potkua pitkälle iltapäivään, niin tuhti se on. Toimii myös krapulaan, jos pubi-ilta venähti pitkäksi.

Pubi ja Fish and Chips

Pubikulttuuri on ehdottoman tärkeää Britanniassa, joten tätäkään en jättäisi väliin missään tapauksessa! Pubeja löytyy joka nurkasta, joten näitä ei tarvitse sen tarkemmin listata. Olut- ja siideritarjontaa on yleensä vaikka millä mitalla, joten rohkaisen kokeilemaan jotakin paikallista. Itse en ole oluen ystävä, mutta ainakin Camden Town Brewery -olut on hurjan suosittu. Siiderit ovat kaikki hyviä, ja varsinkin jos pidät kuivasta omenasiideristä, on Englanti sinun luvattu maasi!

Fish and Chips on ehkä kuuluisin englantilainen ruoka, ainakin aamiaisen jälkeen. Tämäkin ateria on todella tuhti, joten kannattaa odotella kunnon nälkää. Fish and Chips on saatavilla aikalailla jokaisesta pubista. Jos satut olemaan Richmondin suunnilla, paras maistamani Fish and Chips löytyy The Duke -pubista. Fish and Chips kustantaa yleensä noin 13 puntaa pubissa Lontoon keskustassa. Fish and Chips voi ostaa myös erityisestä Fish and Chips “ravintolasta” (nämä ovat siis enemmänkin “reikä seinässä” tyyppisiä paikkoja, joiden sisustukseen ei ole sen kummemmin panostettu), jolloin hinta on huomattavasti halvempi.
fish and chips-2

Edukas mutta herkullinen fish and chips Brightonin rannalla nautittuna.

Jotain vähän spesiaalimpaa

Niille, jotka haluavat kokea vähän hienostuneempaa ruokailua, eivät suinkaan joudu pettymään. Itse en rahatilanteen takia hienoissa paikoissa ole juuri käynyt, mutta suosittelisin ehdottomasti Sushi Sambaa, joka sijaitsee Liverpool Streetiltä. Tarvitset ehdottomasti pöytävarauksen, sekä siistin vaatetuksen. En tiedä tarkkaa pukukoodia, mutta vaikuttaa siltä, että hupparissa ja lenkkareissa voisi saada pitkiä katseita. Tunnelma on kyllä muuten rento ja palvelu erinomaista, ruuasta puhumattakaan. Jos ei nälätä, niin voit istuskella myös cocktailbaarin puolella tai kattoterassilla. Näkymät ovat täältä uskomattomat, ja hissi kokemisen arvoinen!

Toinen vinkkini on J Sheekey, joka tarjoaa perinteistä brittiruokaa hienostuneesti. Oisterit kasvavat britannian rannikolla, ja nämä ovatkin J Sheekeyn erikoisuus. Ravintola ei ole halpa, mutta toisaalta ei myöskään mikään ökykallis. Taa varaus myös tänne, ja jos haluat menudiilin, kannattaa tänne suunnata lounasaikaan.

Muuta tekemistä

Myös museot (esim. National History Museum, British Museum tai V&A) ovat käymisen arvoisia, ja lisäksi ilmaisia. Jos ilmat suosivat, Lontoossa on myös paljon kivoja puistoja, mukaanlukien Regents Park ja kuuluisa Hyde Park. Lontoossa on myös kuuluisan hyvät musikaalit, ja varasinkin juuri meille liput School Of Rock -esitykseen. Liput musikaaleihin ovat usein loppuunmyyty sekä hintavia, joten kannattaa olla aikaisin liikkeellä tai varata liput hattuhyllyltä. Välillä voi löytyä myös tarjouksia, ja maaliskuussa vietetäänkin jotain teatteriviikkoa. Niinpä sain liput hintaan 25 puntaa/kpl TodayTix -sovelluksen kautta.
P1300464

Toivottavasti tästä postuaksesta oli sinulle apua! Olen kirjoittanut erillisen postauksen myös Lontoon hintatasosta, joka sisältää vinkkejä myös esim. liikkumiseen. Lue postaus tästä.

10 x ärsyttävää ja ilahduttavaa asiaa – Lontoo Edition

Tiedättekö ne pienet päivittäiset seikat, joilla on vaan yllättävän suuri vaikutus päivän kulkuun? Jos aamulla eteen sattuu tarpeen moni ikävä asia, voi se vaikuttaa koko päivän tunnelmaan – samoin, jos ilahduttavia tapahtumia osuu tielle. Seuraavaksi ajattelin lsitata viisi ärsyttävää ja viisi ihastuttavaa asiaa, joita kohtaan päivittäisessä elämässäni.

Ärsyttää

1. Kun hissi pysähtyy jokaisessa kerroksessa. Toimisto, jossa olen töissä sijaitsee rakennuksen ylimmässä kerroksessa, ja hissimatka tuntuu välillä tuskastuttavan pitkältä edellämainitusta syystä. Eniten ärsyttää, kun joku ajelee hissillä toiseen kerrokseen ruuhka-aikana!
2. Kun tuntemattomat lähtevät hissistä ja jäät puolitutun kollegan kanssa kaksin hissiin.
3. Kun metrossa on niin kova ruuhka, että joudut menemän pari pysäkkiä taaksepäin vain päästäksesi kyytiin (ja tämä tapahtuu itselleni oikeastaan joka päivä).
4. Kun kätesi koskettaa vahingossa tuntemattoman kättä metron kaiteista kiinni pidettäessä – niin tavallista, mutta myös niin kiusallista!
5. Kun joku sivistymätön seisoo liukuportaiden vasemmalla puolella, eikä kukaan pääse kävelemään ohi.
P1330999
P1330970

Ilahduttaa

1. Kun tajuat pääseväsi metrolla paikasta A paikkaan B ilman, että tarvitsee vaihtaa kertaakaan!
2. Kun saat metrossa istumapaikan.
3. Tai kun saat double deckerin yläkerran shotgun paikan! JES!
4. Kun naapuri on vienyt roskapöntöt kadulle, jotta ne kerättäisiin siitä aamulla. Tämä ei oikeasti ole tapahtunut vielä kertaakaan, mutta lupaan olla kiitollinen kun näin käy – tähän asti minä olen ainoa, joka on ottanut asian hoitaakseen.
5. Kun mahdut porukalla ravintolaan ilman pöytävarausta tai löydät vapaan pöydän täydestä pubista.
P1330894
P1330899

Minkälaisia ärsytyksiä ja ilahdutuksia teidän päivittäisestä elämästä löytyy? Laita kommenttia ja kerro myös, jos kohtaat samoja pikkuseikkoja! Haastan muutkin bloggaajat tekemään oman versionsa tästä! Laittakaa linkki jos toteutatte!

Jos et vielä ole tykännyt Facebook sivustani, pääset tekemään sen tästä. Julkaisen siellä aina linkin uusimpaan postaukseen.

St James’s Park, Trafalgar Square ja ajatuksia siitä, että kannattaako ikinä edes yrittää?

Trafalgar Square (2 of 5)
St James Park (7 of 7)
Trafalgar Square (5 of 5)
Trafalgar Square (4 of 5)
Trafalgar Square (3 of 5)
St James Park (4 of 7)
St James Park (2 of 7)

Näin sunnuntain kunniaksi lähdimme pienelle kävelyretkelle Lontoon keskustaan, St James’s Parkiin. Se sijaitsee Buckingham Palacen kupeessa. Puistossa on vesialue, ja sitämyötä myös paljon erilaisia lintuja. Erikoisin on varmasti pelikaanit, jotka ovat asustaneet St Jamesin puistossa jo yli 400 vuoden ajan – ne olivat aikanaan lahja venäjän suurlähettiläältä.

Lontoossa on tällä viikolla ollut jo aivan upeat kelit: eilen jopa 18 astetta! Aikamoinen helmikuu – ja se on varmasti ilmastonmuutoksen tekosia. Onhan tämä todella hälyyttävää, mutta nautin kyllä aurinkoisista keleistä ihan mielelläni.

Osa kuvista on Trafalgar Squarelta, joka sijaitsee aivan Charing Crossin aseman vieressä. Täällä järjestetään paljon eri tapahtumia, ja aukiolta löytyy useita patsaita, kaksi suihkulähdettä sekä National Gallery.

Yleisen Lontoohypetyksen lisäksi mulla olisi tänään muitakin ajatuksia jaettavana. Kyseessä on nimittäin Instagram. Aiemmin tällä viikolla olin isohkon porukan kanssa lounaalla, kun tämä somekanava tuli puheeksi. Yllätyksekseni sain kuulla (hyväntahtoista) naljailua siitä, kuinka aktiivinen olen Instagramissa. Ilmeisesti noin kerran viikossa kuvan postaaminen sekä tarina silloin tällöin oli monen mielestä erittäin aktiivista somettamista. Olin tästä todella yllättynyt, siellä itselläni on aktiivisesta somettamisesta aivan eri käsitys. Mielestäni henkilö on hyvin aktiivinen, jos postaa lähes joka päivä, sekä storystä löytyy useampi kuva tai video päivittäin.

Lisäksi on totta, että pyrin laittamaan Instagramiin vain hyviä kuvia (no ei, postaan vaan rumat kuvat ku muuten tulis liikaa tykkäyksiä, tietty). Osa pöytäkeskustelussa oli kuitenkin sitä mieltä, että jaan koko elämäntarinani, tai että profiilini on todella harkittu. Tästäkin olin hieman yllättynyt. Tietenkin feedini on jollain tapaa yhtenäinen, mutta ei mielestäni esimerkiksi niin, että jokaisessa kuvassa toistuisi tarkoituksella samat värit jne. Mielestäni en myöskään jaa liikaa elämästäni somessa – en juuri koskaan postaa mitään esimerkiksi parisuhteestani tai työstäni. Näen nämä asiat sellaisina, jotka on parasta pitää suurimmaksi osaksi omana tietona. Sen sijaan se, jos olen käynyt tietyssä ravintolassa tai museossa, on mielestäni sisältöä, joka saattaa jopa inspiroida muita, eikä sen jakamisesta taatusti ole haittaa kenellekään.

Tämän myötä aloin lähes epäillä sitä, kannattaako minun postata instagramiin enää mitään, jos se ehkä enemmän ärsyttää seuraajiani? Sitten tulin kuitenkin järkiini – kenenkään ei ole pakko seurata muita, ja itse nautin satunnaisesta somettamisesta ja bloggaamisesta. Nämä ovat minulle harrastuksia ja samalla tapa kerätä muistoja talteen. On myös hyvä muistaa, että joskus ihmisten on helpompi naljailla kuin kehua.

Herättääkö tämä jotain ajatuksia? Oletteko te saaneet koskaan kommenttia omasta somekäyttäytymisestänne?

ps. Minut löytää Instagramista nimimerkillä Liljalumilla, jos nyt alkoi kiinnostaa vaikka se, onko profiilini liian siloiteltu.