Australia

 

Tässä pari kuvaa sunnuntaiseikkailulta, kun näytin uudelle argentiinalaiselle tytölle paikkoja.  Tässä puistossa en tosin itsekään ollut vielä käynyt. Melbourne on todella meluisa kaupunki, ainakin näin suomitytön näkökulmasta, joten on kiva päästä hälinää karkuun vaikkapa puistoon. Melbournessa on paljon ratikoita, ja niistä kuuluu todella kova ääni. Kun ratikat eivät kulje, kuuluu kadulta ihmisten ääniä. Meidän hostelli on aivan Flinder’s Street Stationin (päärautatieasema) vieressä, joten täällä ei ole koskaan hiljaista. 

 

Australiaan saapuessani en osannut kuvitellakaan, kuinka paljon täällä on aasialaisia. Tottakai sillä, Aasiahan on lähellä (“lähellä”) ja Australia tarjoaa varmasti monelle parempaa elintasoa. Ainakin Melbournessa, valehtelematta puolet katukuvan ihmisistä on aasialaistaustaisia. Olin hiukan yllättynyt tästä, mutta sehän tarkoittaa myös, että täältä löytyy myös ihka oikea China Town! Se on tosin melko pieni, mutta silti mielestäni käymisen arvoinen. Täällä on myös todella laaja tarjonta kaikenlaista aasialaista ruokaa; japanilaista, kiinalaista, vietnamilaista, thaimaalaista, taiwanilaista… Yhtenä päivänä söin taiwanilaisen hampurilaisen, ja sen voin sanoa, että oli aika jännittävä makuelämys ja todella erilainen burgeri kuin mihin olen tottunut. Harmi ettei tullut napattua siitä kuvaa!

Nämä kuvat on napattu sunnuntaikävelyn lomassa Royal Exhibition Building:n tiluksilta. Löysin puistosta tuon todella suuren kävyn, ja se pääsi myös kuviin mukaan sekä pienelle seikkailulle kanssamme.

Tänään on luvassa Immigration Museum, jonka aiheena on uudisasukkaat Australiassa. Toivoisin, että oppisin samalla myös jotain aboriginaaleista sekä Australian historiasta ylipäätään. Tänään on toinen kylmä päivä (14 astetta) tällä viikolla, joten kun ulkoilu ei huvita, mielestäni on kiva keksiä jotain tekemistä sisällä. Loppuviikkoa kohden ilmat kääntyvät 20 asteen yläpuolelle, joten silloin on ehdottomasti tiedossa rantaa ja auringonottoa! 

Tänään aion myös hankkia toimivan sim-kortin itselleni, sillä taistelu vanhan palveluntarjoajan kanssa on nyt ohi, ja sain rahani takaisin. Ei ole ollut kovin kivaa, kun sim-kortti ei toimi ja koko ajan saa juosta wifin perässä. 

 

Jet lagistä toipuminen ei ollut ihan niin helppoa, kuin olin kuvitellut. Olen valvonut öisin kolmeen asti, ja päivällä taas ollut ihan kuitti. Viikonloppuna ulkona käyminen ei tietenkään auttanut tasaamaan rytmiä, vaan lähinnä pahensi sitä. Nyt lähes viikon täällä oleskelun jälkeen unirytmini alkaa palautua normaalisti, vaikka silti päikkärit on ihan must joka päivä. 

 Melbournessa vaihtelee sää todella paljon. Osa päivistä on olleet ihanan aurinkoisia ja lämpimiä, kun taas välillä täällä on 13 astetta, tuulee ja sataa. Myös mielialani on vaihdellut sään mukana aika rajusti. Pelkäsin jo, että en sopeudukaan tänne, mutta muiden kanssa asiasta juteltuani päädyin siihen tulokseen, että pienet mielialamuutokset kuuluvat asiaan, kun on paljon uutta ympärillä. 

 Nämä kuvat on Melbournen hipsterikaupunginosasta, Fitzroysta, jossa kävimme sunnuntaina neljän dollarin pizzalla (reilu kolme euroa). Ruoka ei siis tosiaankaan ollut mikään roiskeläppä, vaan enemmänkin gourmet -tyyppinen herkkuannos. Lilja approved!

 

Terkut Melbournesta! Saavuin tänne myöhään keskiviikkoiltana, yli 30 tunnin lentomatkan jälkeen. Olin sen verran väsynyt, että nukuin ensimmäisenä yönä yli yksitoista tuntia. Heti herättyäni sovin erään suomalaisen tytön kanssa power walk -treffit, ja käytiin vähän kiertelemässä ympäri kaupunkia ja kasvitieteellistä puutarhaa.

Loppupäivän vietin jo ennestään tutun kaverini kanssa, käytiin katsomassa vähän nähtävyyksiä ja esimerkiksi korkeimman rakennuksen 88. kerroksessa ihastelemassa pilvenpiirtäjämaisemia. En olekaan ennen ollut kunnon pilvenpiirtäjäkaupungissa, joten tällainen maisema on minulle ihan uutta.

Melbournessa on yli neljä miljoonaa asukasta, eli tämä on minulle todella suuri kaupunki. Tunnen kuitenkin oloni kotoisaksi täällä, ja olen jo tavannut paljon uusia ihmisiä. Kaikki ovat todella ystävällisiä ja uteliaita, ja jätskikiskalla käydessä sekä vain kadulla seistessä pääsee heti kertomaan oman elämäntarinansa. Se on vähän hassua, mutta toisaalta ihan virkistävää verrattuna siihen, mihin Suomessa on tottunut!

Nettihän täällä ei koin hyvin pelaa, ja nytkin tulin kirjastoon hoitamaan asioita. Myöskään sim-korttini ei toimi, vaikka olen maksanut tarvittavan summan. Nyt asiaa “selvitellään”, eli katsotaan kuinka kauan joudun vielä olemaan ilman puhelinta. Vähän pelottaa jos vaikka eksyn, enkä sitten saa yhteyttä keneenkään. Onneksi ohikulkijoilta saa varmasti apua.