Italy

Tarinoita filmikuvien takaa – Italia edition

Monissa blogeissa on viimeaikoina ollut postauksia aiheella “Tarinoita Instagram kuvien takaa”, ja koko trendin taisi aloittaa Sara Tickle. Lisäksi filmikuvaus on pikkuhiljaa tekemässä paluuta, ja kun lentokentän kaupassa bongasin kertakäyttöfilmikameran kahdeksan punnan hintaan, ei ostopäätöstä tarvinnut miettiä kahdesti. Myös Annika Ollila on blogissaan jakanut filmikuvia reissuiltaan. Niinpä ajattelin yhdistää nämä kaksi konseptia, ja kertoa tarinoita matkoilla otettujen filmikuvien takaa!  Nämä kuvat voisivat mielestäni yhtä hyvin olla vanhempieni interrail albumeista 80-luvulta – tunnelma on jotenkin ihan sama, samoin kuin taitavat olla maisematkin. Tästä lähtien aion ottaa filmikameran mukaan jokaiselle reissulle, joten näitä postauksia on varmasti tulossa vielä lisää.

Napoli

01810001
Ensimmäinen filmikuva koko reissulta, hotellimme lähellä sijaitsevalta kadulta. Tässä kohtaa en olisi millään malttanut pysähtyä kuvailemaan, ja väänsin hymyä kameralle puoliväkisin. Kannatti kuitenkin, koska tästä tuli oikeastaan aika kiva varsinkin taustan värien takia!
01810002
Huipulla tuulee! Castel Sant’Elmolta oli hyvät näkymät, mutta onnistuneet kuvat eivät olosuhteiden takia olleet mikään itsestäänselvyys. Tässä siis yksi kuva, joka ei päätyisi esimerkiksi Instagramiin.
01810003
Itseäni huvittaa tämä kuva ihan kauheasti, koska Castel Sant’Elmolla tosiaan tuuli ihan hulluna, joten poikastäväni veti anteeksipyytelemättömästi pipon ja toppatakin päälle – samaan aikaan kun mä riisuin takkia, jotta kuviin välittyisi tunnelma, että olisi lämmin. Tässä kuvassa siis todellisuus. “Feikit” kuvat voit katsoa täältä.

Pompeiji

01810006
Vaikka Pompeijissa ei ollut ihmisiä ihan ruuhkaksi asti, tuotti väenpaljous kuitenkin jonkinlaisia hankaluuksia aina aika ajoin. Haluttiin ottaa kuva tässä kohtaa, mutta vieressäni seisoi todella suurikokoinen mies valkoisessa paidassa, ja olisi siis erottunut taustasta vähän liiaksikin. Jouduttiin odottelemaan hyvä tovi ennen kuin hän lähti, ja saatiin tämä kuva napattua. Lopputulos on kuitenkin mielestäni sen arvoinen!
01810007
01810009
Näissä kuvissa tausta oli sentään oikeasti tyhjä. Pompeiji on oikeasti todella iso alue, joten sinne kyllä hukkuu suurempikin massa ihmisiä, ja välillä sai kävellä ihan tyhjillä kaduilla.
01810010
Pakko oli saada yhteiskuva noin hyvin muodostuneiden pakaroiden kanssa.
01810011
01810012
Nämä kuvat otettiin Pompeijin juna-asemalla.
01810013
Auringonlasku Sorrentossa. Näyttää filmikameralla otettuna aika erilaiselta, ja se johtuu varmaan salaman käytöstä. Digikameralla otetut kuvat (editoinnin jälkeen) sen sijaan kuvastavat enemmän totuutta, ja voit katsoa kuvat tästä. Näitä filmikuvia en siis ole editoinut laisinkaan.

Capri

01810014
Matkalla Caprille! Tämä botski oli täynnä innokkaita turisteja, ja kaikki sohivat selfietikuilla, järjestelmäkameroilla ja GoProilla joka suuntaan. Totta kai kuvia pitääkin ottaa matkoilla, mutta jos kuvaat tärisevin käsin koko 20 minuutin ajan venematkaa iPhone 6:lla, niin saanen kysyä mihin aiot kaikkea tuota materiaalia käyttää? Omasta mielestäni vähempikin riittäisi, ja se on jo paljon se, että tämä tulee minun suustani, joka olen kuitenkin aikamoinen himotaltijoitsia.
01810015
Haha semmoinen kiusallinen poseeraus, vaikka muuten ihan kiva kuva! Otettiin ensin näitä kuvia digikameralla, ja huomasin, että istuessa vatsa tosiaan menee vähän makkaralle. Tässä sitten yritän ilmeisesti peitellä tätä luonnollista asiaa, ja lopputulos on tämä.
01810016
Poikaystäväni yritys kuvata sitruunapuita Caprilla. No, näkyyhän ne tuolla!
01810017
Tämä herra ei hirveästi nauti kameran edessä keikistelystä, mutta tässä lokaatiossa pakotin hänet kuitenkin poseeraamaan. Olenkin näköjään ihan kelpo kuvaaja, edes nakkisormet eivät tulleet tielle!
01810018
Filmikameralla värit näyttävät jotenkin todella paljon paremmilta kuin digikameralla. Tässä korostuu mielestäni kivasti nurmikon vihreä ja punainen huulipuna sitä vasten. Lisää kuvia ja tunnelmia Caprilta pääset katsomaan tästä.

Positano

01810019
Tätä kuvaa ennen olin juuri pakottanut poikaystäväni ottamaan minusta noin sata kuvaa eri asennoissa ja eri kuvakulmista. Hänella alkoi pikkuhiljaa mennä hermot, ja istahti tuohon kivelle “mököttämään”. Onneksi otin tilanteen talteen, koska tästä tuli kyllä paljon parempi kuva, kuin mitä niistä mun teennäisistä posekuvista! Posekuvat näet täältä.

Rooma

01810020
Meidän lennot peruttiin, joten “jouduimme” matkustamaan Roomaan ja viettämään siellä yhden ylimääräisen päivän. Yövyimme aika läävähotellissa Trasteveressa, mutta sen vieressä sijaitsi tämä kiva ravintola. Sisäänheittäjä oli vanha suloinen mies, joka näytti Lonely Planet -oppaasta, kuinka heidän ravintolansa oli päässyt listoille. Eihän siinä voinut sanoa ei. Ruoka oli hyvää, mutta valitettavasti en millään muista, mikä kyseisen ravintolan nimi oli. Päivä Roomassa -postauksen voit lukea tästä.
01810021
01810023
01810022
Hups joku valoilmiö ilmestyi tähän, mutta hei tämähän näyttää ihan joltain Afterlightin filtteriltä, eli hyvä vaan! Olimme Roomassa eräänä maaliskuisena tiistaina, ja täytyy kyllä sanoa, että turisteja oli paljon vähemmän kuin lokakuusssa! Nämäkin Colosseum -kuvat saatiin ihan ilman ongelmia, kun vieressä ei ollut mikään hirveä tunku.
01810025¨
Paparazzikuva Milanon muotiviikoilta vai tursitikuva Roomasta? Vastauksen paljastaa oikean yläkulman tuntematon objekti.
01810026
01810024
Piazza Venezia, joka on varmasti Rooman kaunein rakennus!
01810027
Hyvää yötä Rooma! Tämä kuva on Napattu Villa Borghesesta auringonlaskun aikaan. Tämä puisto on yksi lempipaikoistani Roomassa. Lue erillinen postaus Villa Borghesesta tästä.

Mitäs tykkäsit postauksesta? Omasta mielestäni tätä oli hauska toetuttaa, ja toivottavasti se välittyy myös ruudun sille puolelle. Laita ihmeessä kommentti jos tällainen konsepti miellytti, näitä voisi tosiaan tehdä lisääkin!

Yhden päivän Rooman matka – Kaikki parhaat päivässä

Rooma nahtavyydet
Rooma-2
Italian matkan oli tarkoitus päättyä Positanon päiväreissuun, ja seuraavana päivänä oli tarkoitus lentää kotiin. Check-in:ä tehdessäni kuitenkin huomasin, että lentomme oli peruttu! Pieni paniikki, selvittely ja toteaminen, että Rooma kutsuu. Kaikki Napolin lennot oli siis peruttu lakon takia, joten lähimmät lentoyhteydet olivat Roomasta.

Ensin vähän hirvitti lisäkustannusten määrä, mutta onneksi meillä oli todella hyvä Avivan matkavakuutus (jonka olen saanut työpaikkani kautta), joka korvasi matkakulut sekä hotellin. Harmi, että sain tähän varmuuden vasta hotellin varaamisen jälkeen, sillä pihiyden kynsissä bookkasimme aika läävähotellin, kivalta Trasteveren alueelta tosin.

Hotellilla meillä ei tosin juuri ollut aikaa loikoilla, sillä päätimme ottaa ilon irti yhden päivän Rooman matkasta! Itsehän kävin Roomassa viimeksi lokakuussa, joten paikat olivat vielä tuoreessa muistissa. Poikaystävän edellisesta Rooman matkasta oli kuitenkin jo yli kymmenen vuotta, joten vein hänet katsomaan Rooman kohokohtia!

Sorrentosta Napoliin ja Napolista Roomaan

Kuten jo aikaisemmassa postauksessa mainitsin, Sorrento valikoitui matkamme tukikohdaksi nimenomaan hyvien kulkuyhteyksien takia. Kun suuntasimme nenät kohti Roomaa, tämä tuntui todellakin hyvältä päätökseltä. Junalippu Sorrentosta Roomaan maksoi muistaakseni 16 euroa per nenä, ja matka taisi kestää noin 45 minuuttia. Napolista Roomaan oli kaksi eri junaa: nopea, reilun tunnin juna, sekä reilut kolme tuntia kestävä juna. Hintaeroa näillä tosiaan oli, mutta päädyimme kuitenkin kalliimpaan (48 euroa per henkilö) vaihtoehtoon, sillä emme halunneet hukata koko päivää junassa istumalla. Taksi Rooman päärautatieasemalta Trastevereen maksoi 15 euroa tippeineen.

Näin koet kaiken Roomassa vain yhdessä päivässä

Trastevere

Rooma on yllättävän pieni kaupunki, joten siellä liikkumiseen riittää pelkät jalat. Hotellimme sijaitsi tosiaan Trastevere -alueella, jossa sijaitsevat kaupungin parhaat ravintolat, ja alue on itsessäänkin todella idyllinen ja täynnä rappioromantiikkaa. Trasteveressa kannattaa siis ehdottomasti käydä pyörimässä – ja syömässä.

Trasteveressa on kuuluisasti Rooman parhaat ravintolat, ja voin todellakin yhtyä tähän. Lounastimme Alle Fratte di Trastevere nimisessä ravintolassa, joka oli aivan hotellimme vieressä, ja illallista nautimme myös saman alueen jossakin pizzeirassa, minkä nimeä en nyt millään muista. Edellisellä Rooman matkalla kävimme nauttimassa upeaa pastaa Da Enzo -nimisessä ravintolassa.
Rooma Trastevere
Rooma-26

Circus Maximuksen kautta Colosseumille

Antiikin Rooman kohteet ovat näppärästi vierekkäin, eikä Trasteveresta Colosseumille ole pitkä matka. Matkalle osuu samalla Circus Maximus. Yhden päivän Rooman matkalle emme ottaneet mitään pääsylippuja kohteisiin, vaan tyydyimme katselemaan kaikkea ulkoa päin. Maaliskuisena maanantaina turisteja oli muuten huomattavasti vähemmän kuin lokaikuisena viikonloppuna, selfietkin saatiin ilman kuvauspaikoille jonottamista. Erillisen Colosseum-aiheisen postauksen voit muuten lukea tästä.
Rooma-9Circus Maximus
Rooma-10Rooman riemukaari aivan Colosseumin kupeessa
Rooma-12
Rooma-colosseumRooman paras instagram spotti, jossa sai tällä kertaa poseerata ihan rauhassa.

Colosseumilta Piazza Venezialle ja ostoksille

Colosseumin lähellä sijaitsee Rooman keskus Piazza Venezia. Kävelymatka on todella lyhyt, ja matkalla voi ihailla Forum Romanumin raunioita. Piazza Venezialta alkaa myös pääostoskatu, jossa voi siis tehdä samalla ostokset. Sorrentoaiheisessa postauksessa mainitsinki jo, että Italiassa on todella hyvät shoppailumahdollisuudet. Paikalliset vaatekaupat ovat täynnä tyylikkäitä vaatteita ja vielä edulliseen hintaan. Erityissuositus WYCON -meikkiliikkeelle!

Rooma-Piazza Venezia
Rooma-17
Rappusilla istuminen on muuten kielletty, joten tää kuva otettiin niin, että istahdin tuohon noin sekunniksi ja ponkaisin saman tien kuvan ottamisen jälkeen takaisin ylös! Taustalla näkyy olevan muitakin tuhmureita, mutta itsehän rakastan sääntöjä.

Fontana Di Treviltä Villa Borghesen auringonalskuun

Fontana di Trevi, Rooman kuuluisin suihkulähde, sijaitsee aivan ostoskadun kupeessa. Vaikka turisteja oli vähemmän kuin edellisellä Rooman matkallani, täällä kyllä turreja riitti! Ihme ja kumma saatiin kuitenkin napattua nämä gelatokuvat – ja oli muuten herkullista jätskiä. Valitsin mun suosikkimaut eli pistaasi ja tiramisu! Jätskikiska Don Nino oli aivan suihkulähteen vieressä, ja voin suositella sitä!
Rooma-21
Rooma-Di Trevi
Fontana Di Treviltä kun lähtee kävelemään eteenpäin, kuljet Espanjalaisten portaiden ohi. Jatkettaessa päädyt Piazza del Popololle. Sieltä nousevat rappuset Villa Borghesen puistoon, josta aukeavat upeat näkymät koko kaupungin yli. Ei kannata jäädä heti ensimmäiselle tasanteelle ruuhkan keskelle, vaan jatkaa hieman eteenpäin, jossa auringonalskua saa ihailla vähän enemmän rauhassa. Villa Borghesesta pääsee muuten alas myös Espanjalaisia portaita pitkin. Lue postaus Villa Borghesesta. Tähän on hyvä päättää nähtävyyskierros ja suunnata ravintolan kautta nukkumaan!
Rooma-24
Rooma-22
Rooma-25
Auringonlasku Villa Borgheselta oli loppua kohden aivan upea!

Tältä näytti yhden päivän matka Roomaan! Harvemmin kukaan matkustaa Roomaan vain päiväksi, sillä kaupungissa on toki vielä muutakin nähtävää, kuten Vatikaani. Siellä ei kuitenkaan ihan noin vain pyörähdetä, joten yhden päivän reissulle se ei tällä kertaa sopinut. Jos kuitenkin joudut samanlaiseen tilanteeseen kuin minä tai sinulla on pitkä välilasku Roomassa, ota ihmeessä vinkit muistiin!

Lisää vinkkejä Roomaan voit lukea tästä.

Hieman pieleen mennyt Positanon matka

Positano (15 of 17)Positano view
Positano (7 of 17)
Positano (4 of 17)

Positano on ollut haaveissani jo ties kuinka kauan, kun olen ihaillut instagramjulkkisten upeita kuvia paikasta, jonka olemassaoloa on ollut vaikea uskoa.

Vihdoin instagramunelmani kävi toteen, kun suuntasimme Sorrentosta bussilla kohti Positanoa. Bussimatka oli hurja, sillä tie kulki aivan kielekkeen reunalla mutkitellen. Tämä korkeanpaikankammosta kärsivä matkaaja osui tietysti juuri sille kielekkeenpuoleiselle istumapaikalle, ja puolet matkasta meni vierustoveria halatessa, sillä en pystynyt katosmaan ulos. Välillä kuitenkin rohkaistuin, ja maisemat olivat sanoinkuvaamattoman kauniit. Pilvettömältä taivaalta porottava maaliskuun aurinko säteili kimmeltävään mereen jyrkkien kallioiden juuressa. Pieniä saavuttamattomissa olevia minirantoja näkyi siellä täällä. Kuolemanpelossani hihkuin samaa aikaa onnesta ja kauhusta, ja takanamme istuneilla kokeneemmilla Amalfin rannikon kävijöillä oli mahdoton tehtävä pitää pokkaa pelkoani katsellessa.Positano (2 of 17)
Positano (11 of 17)

Positano on instagrammaajan paratiisi

Positano oli aivan kuin kuvissa, tosin myös hiukan rappeutuneita taloja oli siellä täällä. Kylä on rakennettu rinteeseen, ja aivan pohjalla sijaitsee kylän keskusta sekä ranta. Maaliskuussakin turisteja riitti, mutta ruuhkaa ei kuitenkaan ollut liiaksi. Kävelimme pitkän matkan alamäkeen aina rannalle asti, jossa sitten pakotin instagrampoikaystäväni ottamaan minusta miljoona kuvaa – tosin en sitten ollut tyytyväinen lähes mihinkään niistä. Tässä postauksessa niitäkin kuvia kuitenkin nähtävillä.

Instagrammaajia Positanossa tosiaan riitti, ja meno oli lähes samaa luokkaa kuin Notting Hillissä. Törmäsimme myös johonkin oletettavasti menestyneeseen instagrammaajaan, joka oli milloin missäkin nurkassa eri asujen kanssa. Mukana hänellä oli valokuvaaja, sekä jonkin sortin assistentti. Aurinkon laskiessa ja illan viiletessä hänestä otettiin vielä bikinikuvia rannalla, ja mietin, että tuo vaatii kyllä pokkaa. Bikinit vaihdettiin toisiin näppärästi pyyhkeen sisällä kaikkien edessä.
Positano beach
Positano streets

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – myös matkalla

Otsikko vihjaa, että reissu ei mennyt ihan putkeen. Olimme ostaneet päivälipun bussiin, jolla pääsi kiertämään koko Amalfin rannikon. Sorrento, Positano, Amalfi ja Ravello sisältyivät kaikki bussilipun hintaan. Lipun hinta oli vaivaiset kymmenen euroa. Suunnitelmamme oli kunnianhimoinen, ja kuului seuraavasti: aloitetaan Positanosta, jossa syödään jätskit. Kun nälkä alkaa pikkuhiljaa kurnia, hypätään takaisin bussiin ja huristellaan Amalfiin lounaalle. Jatketaan sieltä Ravelloon, ja tullaan viimeisellä bussilla takaisin Sorrentoon.

Ensimmäinen ongelma oli se, että bussit eivät kulkeneet ihan niin kuin olimme ymmärtäneet. Meillä oli kyllä bussiaikataulu, mutta ilmeisesti emme osanneet lukea sitä oikein. Samasta ongelmasta kärsivät kaikki muutkin turistit – myös italialaiset. Niinpä päädyimme pönöttämään bussipysäkillä lähes toista tuntia, kunnes nälkä oli niin kova, että oli pakko luovuttaa.

Palasimme takaisin Positanon keskustaan, ja menimme rannalla sijaitsevaan pizzeriaan. Paikka oli kallis, joten tilasimme vain pizza margaritat. Laskussa kuitenkin huomasimme, että saimme maksaa istumapaikastamme ylimääräiset neljä euroa. Tätä ei oltu missään sanottu ja meidät oli myös ohjattu kyseiseen pöytään sen enempää kyselemättä, joten nyt jäi kyllä tipit saamatta. Hyvissä ja rehellisissä paikoissa tippaan aina oikein mielelläni, mutta silloin kun palvelu on heikohkoa ja laskuun lisäillään ylimääräisiä kustannuksia niistä sen kummemmin mainitsematta, pihiys iskee kummasti.

Tässä kohtaa kello alkoi jo olla sen verran, että tajusimme, ettemme tule pääsemään Amalfiin ja Ravelloon. Hieman pettynein mielin laahustin takaisin bussipysäkille. Bussi saapui melko pian, mutta alle puolet pysäkillä olleista mahtuivat kyytiin. Tien toisella puolella oli nainen, joka oli ollut pysäkillä jo ennen meitä, pysynyt siellä koko sen ajan kun olimme syömässä, ja vieläkin odotus jatkui. Totesimme, että todennäköisyys siihen, että pääsemme edes seuraavaan bussiin, on ihan liian pieni. Edessämme oli toinen nuoripari, jotka olivat samaa mieltä, ja niinpä otimme yhdessä taksin takaisin Sorrentoon. Arvoitu 70 euron hinta oli todellisuudessa 95 euroa, joten taksin jakaminen oli todellakin hyvä idea.

Muutenkin Positano on melko hintava, varsinkin Sorrentoon verrattuna, joten pihistelijöille en tätä kohdetta välttämättä suosittelisi. Olin myös hieman yllättynyt siitä, kuinka pieni Positano oli, joten siellä ei myöskään ollut hirveästi valinnanvaraa esimerkiksi ravintoloissa. Toisaalta kylän pienuudessa taitaakin piileä juuri sen viehätys.

PositanoPositano (17 of 17)

Vaikka reissu ei tällä kertaa mennyt ihan niin kuin piti, pidin Positanosta silti. Ruoka oli hyvää, samoin kuin jätski ja Aperol. Maisemat olivat ihanat ja keli timanttinen. Oman kokemukseni perusteella en kuitenkaan suosittelisi bussimatkaa tähän tyyliin. Kesällä busseja kulkee kuulemma paljon useammin, mutta toki turistejakin on ihan älytön määrä, joten en tiedä, maahtuuko kyytiin yhtään sen paremmin. Sanoisin, että auton vuokraaminen olisi ehkä paras idea, tai jos kukkaro on tosi paksu, niin taksi. Joku järjestetty retki voisi myös olla aika kova sana, vaikka normaalisti en sellaisten fani muuten oikein olekaan.

Jos siellä on jollain kokemusta Amalfin rannikolla matkaamisesta, jakakaahan parhaat vinkit, jotta muut eivät tee samaa virhettä kuin minä! Vai onko siellä joku, joka on tehnyt onnistuneen reissun bussilla?

Pompeiji – Kaupunki, joka unohtui yli 1500 vuodeksi

Aina siitä asti kun ala-asteen historian tunnilla tuli puheeksi Pompeji, olen haaveillut sinne pääsystä. Unelma kävin vihdoin toteen, kun Pompeiji osui kätevästi välietapiksi Naplolin ja Sorrenton väliin. Tässä postauksessa siis vähän tietoa, kuvia ja kokemuksia Pompejista!
Pompeiji (8 of 22) kopio
Pompeiji (3 of 22)
Pompeiji (6 of 22)
Pompeiji (16 of 22)
Pompeiji (19 of 22)Lähes jokaisen talon pihalla oli tällainen allas, jonka tarkoituksena oli veden kerääminen – ei suinkaan uiminen.
Pompeiji (20 of 22) kopio

Vuonna 79 Pompeiji (tai Pompeji, Pompeii) hautautui vesuviuksen purkautuessa vuonna yli 1500 vuoden ajaksi. Arkkeologit ovat tehneet mielettömän työn, sillä kaikki tämä on kaivettu esiin maasta, ja kaivaukset jatkuvat vielä edelleenkin. Pompeiji on myös todella suuri alue, ja se onkin ollut melko iso kaupunki: asukkaita on oli reipas 11 000. (lähde)

Vaikka turisteja oli melko paljon, ei Pompeijin kaduilla tuntunut ruuhkaiselta – välillä tallustimme ihan tyhjilläkin kaduilla. Tosin esimerkiksi heinäkuussa tarina voisi olla hieman eri. Kohdallemme osui täydellinen keli, ja kuvistakin huomaa, että sukkahousuni saivat lähteä jossakin kohtaa päivää. Onneksi ei kuitenkaan ollut liian kuuma, sillä muuten olisi voinut loppua paukut kesken. Pompejin keskeltä, Forumin läheltä, löytyi muuten myös pari ravintolaa, josta sai ostaa esimerkiksi pizzaa ja voileipiä. Omia eväitä ei siis välttämättä tarvitse roudata mukana, mutta vesipullo kannattaa olla! Vähän kaduttaa, ettemme ottaneet esimerkiksi ääniopasta tai karttaa mukaamme, vaan haahuilimme vain ympäriinsä. Siksi meiltä jäi esimerkiksi amfiteatteri välistä, kun emme sattuneet siihen törmäämään.

Kaupunkikierroksen päätteeksi päädyimme vielä pieneen museoon, jossa oli lisää kipsistä valettuja ruumiita, alueelta löydettyjä pääkalloja ja pienesineitä. Siellä pyöri myös mielenkiintoinen video, jossa näytettiin, miltä Pompeiji oli todennäköisesti aikoinaan näyttänyt.

Casa della Fontana PiccolaCasa Della Fontana Piccola jäi arvatenkin värimaailmansa takia omaksi suosikikseni.Pompeiji (1 of 22)Pompeijilaisessa teatterissa.
Pompeiji (10 of 22)
Pompeiji (18 of 22) kopio

Kaupungin moderni infastruktuuri, kuten vesijärjestelmä suihkulähteineen yllätti ainakin minut täysin. Pompejista löytyi aikanaan myös paljon erilaisia palveluita. Oli teatteri, amfiteatteri, hotelleja ja bordellejakin. Pompeijilaiset olivat melkoisen avointa porukkaa nykyiseen länsimaalaiseen kulttuuriin verrattuna. Se olikin yksi syy, miksi vuonna 1592 paikalle kutsuttu arkeologi peitti löydöksensä, kun huomasi taiteen olevan jokseenkin epäsopivaa. Pompeijista on myöhemmin löydetty todella suuri määrä eroottisia maalauksia, freskoja, patsaita ja mosaiikkeja, ja suurin osa niistä on viety Napolin Arkeologiseen Museon Salaiseen kabinettiin, johon on rajoitettu pääsy. Yläpuolella näkyvä eroottisvivahteinen kuva on kuitenkin ilmeisesti katsottu vähemmän provosoivaksi, joten se on saanut jäädä alkuperäiselle paikalleen.

Kaiken tämän saattelemana ensimmäiset kunnon kaivaukset Pompeijissa aloitettiin vasta 1764. Suurin osa taiteesta on pidetty ennallaan, mutta esimerkiksi yhteen suihkulähteeseen oli matkan varrella lisätty pronssinen patsas, joka ei ollut kuulunut alkuperäiseen pompejilaiseen taiteeseen. Ilman infokylttiä en kyllä olisi huomannut sitäkään.

Pompeiji (22 of 22)
Pompeiji (21 of 22)
Matkustimme Pompejiin Napolista bussilla, joka kustansi suunnilleen kaksi euroa per pää, ja matka kesti noin puolisen tuntia. Pompejin jälkeen suuntanamme oli Sorrento, ja sinne pääsikin hyvin näppärästi junalla Pompejista – hintaa myös junamatkalla oli hiukan päälle kaksi euroa. Ylläolevat kuvat ovat junasta, jossa oli jotenkin tosi paikallinen tunnelma. Voit lukea postauksen Sorrentosta tästä, ja postauksen Napolista tästä.

Kaiken kaikkiaan päivä Pompejissa oli todella onnistunut. Liput maksoivat aikuiselta 15 euroa, mutta alle 25-vuotiaat EU-kansalaiset pääsivät sisään vain kahden euron hintaan! Jos siis olet alle 25, kerro se lippuluukulla, mutta valmistaudu myös todistamaan ikäsi. Sisäänpääsyyn kuului myös ilmainen laukkusäilytys, joten Pompeji sopii hyvin kahden kaupungin välissä koettavaksi – kuten mekin teimme. Meillä kului Pompeiissa aikaa reilu neljä tuntia, vähemmän ei olisi riittänyt millään! Paikka myös sulkeutuu suunnilleen viiden aikaan, joten tämä kannattaa ottaa huomioon reissua suunnitellessa.

Haluaisin myös sanoa, että Pompeijin päärautatieasema/bussiasema EI ole sama kuin itse raunioiden pysäkit – tarkista siis oikea pysäkki etukäteen. Mekin meinasimme mennä vahingossa suoraan raunioiden ohi, mutta onneksi paikallinen tajusi neuvoa meitä bussissa. Hän kysyi, tiedämmekö mikä on raunioiden pysäkki, ja aloin ystävällisesti neuvoa, että ajattelimme mennä vain pääasemalle ja kävellä siitä. Hän näytti vähän kummastuneelta ja totesi, että se ei ole kovin hyvä idea, vaan kannattaa jäädä tässä seuraavalla pysäkillä. Kiva homma turistin alkaa neuvoa paikallisia, hups!

Päiväretki Caprille – Matkan kohokohta, jossa olisin viihtynyt pidempäänkin

Capri (2 of 33) Capri (18 of 33) Capri sea Capri (1 of 33) Capri (8 of 33) Capri outfit

Italiahypetys jatkukoon, ja nyt olisi luvassa Capri! Kyseessä on pieni saari Amalfin rannikon edustalla. Capri jäi mieleen koko matkan kohokohtana, sillä siinä oli jotain todella ihanaa.

Laivamatka Sorrentosta Caprille kestää noin 20 minuuttia, ja kustantaa noin 35 euroa per nenä. Liput kahdelle maksoivat siis seitsemänkymppiä, ja siinä kohtaa alkoi vähän puistattaa. Totesin kuitenkin pian, että matka Caprille oli ehdottomasti rahan arvoinen, ja tuolla olisin viihtynyt pidempäänkin! Otimme siis Sorrentosta jonkinlaisen laiva/lauttakyydin puolen päivän aikoihin, ja paluulaiva lähti hieman ennen kuutta – aivan upean auringonlaskun aikaan. Meillä oli siis viitisen tuntia aikaa saarella, mutta kyllä sinne olisi yöksikin voinut jäädä. Tässä postauksessa on luvassa läjäpäin kuvia, sekä omia kokemuksiani siitä, mitä Caprilla kannattaa syödä, juoda ja nähdä – ja kuinka varustautua. Capri view Capri (30 of 33) Capri (29 of 33) Capri (33 of 33)Auringonlasku paluumatkalla Capri (24 of 33) Caprin saari on tavallaan kuin vuori meren keskellä, joten kaikki on rakennettu rinteeseen. Jylhät kalliot reunustavat saarta, ja niinpä näkymät ovatkin aivan upeat. Meri on kirkkaan sininen, rakennukset vaaleita ja sitruunapuita kasvaa joka paikassa.

Korkokengissä ei missään tapauksessa kannata lähteä liikkeelle, sillä jokainen katu on joko ylä- tai alamäkeen. Lenkkarit tai muut tukevat kengät ovat siis välttämättömät. Caprin matka toimi siis sekä huivna että hyötyä, nimittän päivän aikana tuli harrastettua kiipeämistä koko vuoden edestä.

Caprin kadut olivat pieniä, mutkikkaita ja mielettömän söpöjä. Autoja oli  vähän, ja paljon näkyi kolmipyöräisiä mopoja. Ajopelit olivat minikokoisia aina paloautoja myöten! Saarella tuntui siltä, kun aika olisi pysähtynyt. Kaduilla vaellessa tunsin todella olevani nyt ja tässä, eikä mistään kiireestä ja stressistä ollut tietoakaan. Capri car and cageOletteko koskaan nähneet näin sympaattista paloautoa? Ja entä tuo söpöliini vahtikoira!

Capri on julkkisten ja taiteilijoiden suosiossa, ja sen kyllä huomasi myös paikan päällä. Eräänkin ravintolan edessä oli suuri kuvaseinä, joka oli täynnä eri julkkisten kuvia, jotka olivat käyneet ravintolassa. Luksusmuotiliikkeitä oli vaikka millä mitalla, mutta ne olivat kaikki suljettu – ilmeisesti liikkeet avautuvat vasta sesongin alettua kunnolla, eli huhti-toukokuussa. Me kun olimme liikenteessä maaliskuun puolivälin paikkeilla, saimme katsella “opening soon” kylttejä itse tuotteiden sijaan. Sehän ei tietenkään haitannut, sillä enhän minä noihin kauppoihin uskalla edes jalallani astua. Ehkä sitten kymmenen palkankorotuksen jälkeen.
Capri (19 of 33) Capri (32 of 33)

Ravintolat Caprilla

Ruoka oli Caprilla melko kallista. Istahdimme yhteen ravintolaan nimeltä Da Alberto, ja menua tutkiessamme huomasimme gelaton maksavan seitsemän euroa. Kassalla hinta oli kuitenkin vain kolme viisikymmentä, joten tilasimme jäätelömme siitä. Istuimme kuitenkin pöytään, joten saimme kuin saimmekin pulittaa jätskistä tuplahinnan. Myös tarjoilija oli todella töykeä, joten tätä paikkaa en välttämättä suosittelisi, vaikka gelato hyvää olikin.

Lounaaksi tilasimme pizzat Bar Funicolaressa, josta oli kaiken lisäksi myös hyvät näkymät. Proscuittopizza kustansi vajaan kympin, joka oli mielestäni ihan reilu hinta, varsinkin kuin itse pizza, palvelu ja näkymät olivat kohdillaan.

Ostimme myös jostakin kojusta paikallista sitruunaslush -juomaa, joka oli aika hapanta, mutta todella virkistävä kuuman päivän päätteeksi. Limoncelloa oli tarjolla myös joka nurkassa, mutta koska se ei kuulu omin suosikkeihini, jäi se tällä kertaa välistä.Capri (16 of 33)Keskusaukio Piazzetta Capri (14 of 33)Seitsemän euron jätskipaikka Da Alberto Capri pizzaBar Funicolaren ruokailunäkymät olivat 6/5.

Elimme suurimman osan ajasta siinä harhaluulossa, ettemme pystyisi näkemään oikein mitään koko saarella. Pienen tutkiskelun jälkeen kuitenkin älysimme, että saarella pääsee kävelemään lähes joka paikkaan. Tässä vaiheessa aikaa ei kuitenkaan ollut paljon, joten missasimme aika monet pikku nähtävyydet. Siitä huolimatta olin todella tyytyväinen päiväretkeemme, sillä oli ihana vain kävellä ympäriinsä ilman sen kummempaa agendaa. Capri (20 of 33) Capri (6 of 33)

Jotta aikaa olisi tarpeeksi ja reissussa voisi silti ottaa iisisti, suosittelisin viettämään Caprilla ainakin yhden yön. Tällöin olisi aikaa myös pieneen veneretkeen, jonka olisin todella halunnut tehdä. Tykkäsin Caprista kuitenkin niin paljon, että sinne on ehdottomasti päästävä takaisin! Jos luksusmuotishoppailu ei niin kiinnosta, maaliskuu on ihan hyvä aika matkustaa tänne, sillä ilmat olivat kuitenkin otolliset. Voin kuvitella, että polttavan kuumassa helteessä ylämäkeen tallustaminen ei välttämättä kuulu jokaisen maailmanmatkaajan unelma-agendaan, mutta kohtuullisessa lämmössä siitä voi nauttiakin. Jos kuitenkin toivoo enemmän palveluja, kannattaa Caprille lähteä sesongin aikana ja varata iso juomapullo mukaan.

Sorrento – Upeat maisemat, herkkuruoat sekä muut kokemukset

Sorrento sunset
Sorrento (2 of 10)
Sorrento (1 of 10)
Sorrento (6 of 10)
Sorrento (5 of 10)
Napolista päädyimme Pompejin kautta Sorrentoon, joka toimi tukikohtanamme kolmen yön ajan. Sorrento on pieni kaupunki, jossa asuu noin 17 000 asukasta. Tähän voikin sitten lisätä turistien määrän, ja niitä riitti, sillä Sorrento on suosittu lomakohde. Koko Napolinlahti ja Amalfin rannikko ovatkin erityisesti pariskuntien ja häämatkaajien suosiossa, ja omatkin vanhempani olivat täällä aikoinaan häämatkallaan. Tämä ei sinäänsä yllätä, sillä alue on ihan mielettömän kaunista – sinisen meren ympäröimiä kallionkielekkeitä, rinteeseen rakennettuja värikkäitä taloja ja mutkittelevia katuja. Kadun varsilla kasvoivat mandarinipuut.

Vaikka Sorrentosa oli paljon turisteja myös näin maaliskuun lopussa, en kokenut, että ihmisä olisi ollut ruuhkaksi asti. Toisin on kuitenkin varmaan kesä-aikaan, joten sanoisin, että valitsimme kyllä täydellisen matkustusajankohdan!

Ravintolat Sorrentossa

Ensimmäisenä iltana kävelimme Marina Grandeen, joka oli nimestään huolimatta pienehkö satama. Täältä löytyi useita ravintoloita, mutta olimme taas huonoon aikaan liikkeellä, kun kaikki paikat olivat vielä tyhjiä. Nälkä ei ollut vielä kova, ja olisimme halunneet vain jotain juomista. Löysimme sitten yhden baarin, ja baarimikko totesi tilatessamme, että sulkevat 20 min kuluttua. Tämä oli kuitenkin meille ok, joten otettiin Aperolimme ja istahdimme terassille auringon laskiessa. Yhtäkkiä paikalle alkoi valua muitakin ihmisiä, ja kummaksemme he saivat kaikki pöytiintarjoilun sekä ilmaisia pähkinöitä. Tuli vaan mieleen, että saatiinko maksaa turistilisää drinkeistäkin? Ja eihän se paikka sitten mennytkään kiinni, tietenkään. Meitä ei tämä siis mitenkään haitannut, enemmänkin huvitti. Selvittiin kyllä ilman pähkinöitäkin ja ei haitannut kantaa juomat itse pöytään.

Kun nälkä alkoi kurnia, lähdettiin taas liikenteeseen ja etsittiin Sorrenton keskustasta ravintolaa. Päädyttiin Ristorante Zi Ntonio -nimiseen ravintolaan, josta saimme juuri ja juuri pöydän. Paikka oli todella kiireinen, ja ei ihme, sillä ovessa oli kyltti, joka kertoi ravintolan olevan Michelin -oppaassa (ei siis kuitenkaan Michelin tähden ravintola). Söin täällä ihan laittoman hyviä simpukoita, jotka olivat valkosipuli-tomaattikastikkeessa. Muuten ruoka oli keskivertoa, joten ei ehkä ihan vastannut odotuksia. Koska osuimme mestoille ennen kello kahdeksaa, saimme tilattua edullisen menun. Hintaa en muista tarkalleen, mutta olisiko alkupala, pääruoka ja jälkiruoka maksanut vajaa kaksikymppiä per nokka, eli halpa!

Sorrento life

Lopulta omaksi ravintolasuosikiksi valikoitui ehdottomasti Il Leone Rosso, joka sijaitsi aivan hotellimme naapurissa ja rautatieaseman kupeessa. Kävimme täällä itseasiassa kahdesti. Ensimmäisellä kerralla ruoka hurmasi, mutta naapuripöydän pizzat jäivät houkuttamaan. Niinpä seuraavana iltana haettiin perus margarita (5 e) mukaan, ja nautittiin makuelämyksestä hotellin sängyllä rankan päivän päätteeksi. Il Leone Rosso oli siis todella edukas, palvelu hyvää ja tunnelma kohdillaan. Tunnelmaa nostatti myös se, että pöytämme sijaitsi jälkiruokavitriinin vieressä. Yksi tarjoista oli surkuhupaisan huono esillepanemaan jälkkäreitä: pannacottat läsähtivät ja suklaakastikeviirut puristettiin purkista ulos tärisevin käsin. Naureskeltiin tälle showlle hyväntahtoisesti, vaikka kävi tätä tyyppiä vähän sääliksi. Meitä ei onneksi haitannut sotkuinen suklaakastike ollenkaan, ja paikka ansaitsi ehdottomasti myös kunnon tipin!

Viimeisenä iltana käytiin myös testaamassa kuuluisa Gelateria Primavera – suositus tuli jälleen kerran taksikuskilta! Gelateria Primavera on ilmeisesti kuuluisa koko maassa, ja siellä käyvät myös julkkikset. Tämä tuli harvinaisen selväksi, sillä koko kioskin seinät oli vuorattu eri julkkisten kuvilla. Itse jätski oli mielestäni ihan perus gelatoa, mutta oli kuitenkin hauska käydä “kuuluisassa” jätskibaarissa.

Hotelli Sorrentossa

Me yövyimme Casa Pantone -nimisessä majapaikassa, joka oli ehkä lähinnä bed and breakfastia. Huone oli todella siisti ja hyvällä maulla sisustettu. Myös sijainti oli erinomainen, sillä Casa Pantone sijaitsi aivan rautatieaseman vieressä ja vain todella lyhyen kävelymatkan päässä pääkadulta.

Itse hotellilla ei ollut aamiaista, mutta noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä sijaitsevassa Grand Hotel Florassa (4 tähteä) sai käydä syömässä ilmaisen hotelliaamiaisen. Itse aamiainen oli aika perus, mutta näkymät olivat erinomaiset! Kesäaikaan olisi päässyt käyttämään myös samaisen hotellin uima-allasta.

Ylipäätään Casa Pantone oli hinta-laatusuhteeltaan erinomainen, ja voisin suositella tätä matkaajalle, joka ei halua lojua hotellihuoneessa loputtomasti, mutta toivoo huoneen olevan siisti ja tyylikäs. Harmi, ettei tullut mieleen ottaa kuvaa huoneesta, mutta tästä linkistä voit katsoa, miltä huone näytti.
Sorrento (9 of 10)
Grand Hotel Floran aamiainen.

Shoppailu Sorrentossa

Sorrentossa oli myös yllättävän hyvät shoppailumahdollisuudet. Kauppoja oli kaduilla runsaasti, ja juurikin italialaisia ketjuja ja yksityisiä liikkeitä, ei mitään jättifirmoja. Ostelin Zuiki -nimisestä liikkeestä pari paitaa ja Intimissimi -alusvaateliikkeestä oikein urakalla. Vähän jäi myös kaduttamaan, kun en yhtä huivia raaskinut ostaa. Italiassa on paljon paikallisia liikkeitä, joita ei muualta löydy, ja hinnat ovat myös paljon edullisemmat. Suosittelen siis ehdottomasti ostosreissua Italiaan!

Miksi Sorrento on niin hyvä matkakohde?

Summa summarum, Sorrento on ihana. Vaikka siellä ei ole mielestäni varsinaisia nähtävyyksiä, on kaduilla kuitenkin nähtävää. Rannikko on kaunista ja auringonlasku upea. Myös Marina Grande oli näkemisen arvoinen. Sorrenton näkee kuitenkin päivässä, joten itse kaupungin tutkiskeluun en varaisi sen kummemmin aikaa. Sorrento sopii mielestäni parhaiten raissaajalle, joka haluaa ottaa rennosti, nauttia hyvästä ruuasta sekä kauniista maisemista.

Lisäksi Sorrenton sijainti on mielestäni täydellinen. Napolista Sorrentoon kestää noin tunti, ja myös Pompejiin pääsee käteästi samalla junalla. Amalfin rannikko eli esimerkiksi Positano ja Amalfi ovat myös melko lähellä, noin tunnin bussimatkan päässä. Jos käytössä olisi auto, olisi kaupunkien välillä reissaaminen vieläkin mutkattomampaa ja matkalla voisi pysähdellä miten haluaa. Caprille kulkee lautta, ja matka kestää vesitse vain 20 minuuttia. Tässä siis syy, miksi päätimme yöpyä Sorrentossa kolmen yön ajan. Ajattelimme, että on helpompaa tehdä sieltä päiväreissuja, kuin roudata matkalaukkuja päivä toisensa jälkeen uuteen hotelliin.

Jos aikaa olisi enemmän, suosittelisin kuitenkin viettämään yhden yön joko Amalfissa tai Positanossa, sillä meidän rannikkoreissu ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin strömssössä. Siitä kuitenkin lisää Positano -aiheisessa postauksessa!

Ennen Sorrentoa hengailimme Napolissa, ja postauksen siitä voit lukea tästä!

Napoli matkakohteena – Rehellisen epärehellinen mafiakeskus

Napoli (12 of 20)
Napoli (16 of 20)
Napoli (3 of 20)
Napoli kuva
Napoli (2 of 20)
Tämän vuoden ensimmäinen matka Britannian ulkopuolelle sai kunnian olla jälleen kerran Italia! Tällä kertaa suuntasimme hieman etelämmäs, nimittäin Napoliin ja siitä alaspäin Pompejiin, Sorrentoon, Caprille ja Positanoon. Lopulta kävi vielä niin, että jouduimme matkustamaan vielä Roomaankin, peruuntuneen lennon takia. Tämä nyt ei tietenkään haitannut, jos täysin rehellisiä ollaan. Pääsin juuri tältä venähtäneeltä reissulta kotiin, ja kuvasaldoa kertyi matkalla niin paljon, että koko 64 gigan muistikortti oli täynnä. Niinpä päätin heti aloittaa urakan, ja sain kuin sainkin käytyä Napolissa otetut kuvat läpi! Tässäpä olisi siis vino pino kuvasaldoa, kokemuksia sekä vinkkejä Napoliin!

Uskaltaako Napoliin matkustaa?

Mafia

Napolilla on melko huono maine, ja se on kuuluisa erityisesti mafiatoiminnastaan. Wikipedian mukaan Napolin alueella toimiva Camorra on Italian suurin, taloudellisesti merkittävin ja väkivaltaisin rikollisjärjestö – eli niin sanottu mafia. Laukuista tulikin pidettyä kiinni normaalia tiukemmin, mutta mitään ei lähtenyt pitkäkyntisen matkaan, emmekä oikein törmänneet muuhunkaan epäilyttävään toimintaan. Napoliin siis uskaltaa kyllä matkustaa.

Pari kertaa kyllä tuli mieleen, onko tässä nyt jotakin hämärää. Ensimmäinen kerta oli heti lentokentällä, kun neuvottelimme taksikuskin kanssa hinnasta – ja jostakin syystä myös paikallinen “poliisi” osallistui tähän keskusteluun. Mietimme myöhemmin, mitä se poliisia mahtaa liikuttaa paljonko taksista veloitetaan. Samainen taksikuski totesi poikaystäväni näyttävän serbialaiselta, ja sanoi, että mafialla onkin hyvät välit serbien kanssa. Ehkäpä säästyimmekin välikohtauksilta juuri siksi, kun näytimme siltä, että olimme itsekin osa tätä “järjestelmää”?

Myös ravintolassa istuessamme pohdin, olikohan vieruspöydässä istuvalla varakkaan oloisella miesporukalla jotain yhteyksiä tähän mafiaan. Mitään epäilyttävää ei kuitenkaan sattunut, kunhan vain mielikuvitus laukkasi matkaajalla.

Liikenne ja kaupungin yleisilme

Liikenne oli täällä aivan sekasortoista. Balilla ollessani luulin liikenteen olevan hektistä, mutta kyllä se oli vähintään yhtä kreisiä Napolissa. Ihmiset kävelivät suoraan autojen eteen, torvet soivat ja jokasorttista menopeliä tuli kaikista suunnista. Koskaan ei ole taksimatkalla tainnut noin kovin jännittää. Myös kaikki autot olivat ihan tuhoutuneita, tai vähintään naarmuilla. Eipä Napolissa hienoja autoja näkynytkään – ja hyvä niin, sillä niistä ei pian paljon olisikaan jäljellä! En siis suosittelisi ajamaan tänne autolla. Kaupungissa on pari metrolinjaa, jotka ovat kyllä mielestäni aika epäloogiset, ja Napoli on suht kompakti, joten julkisilla ja kävellen pärjää oikein mainiosti. Panostaisin siis hotellin sijaintiin, jotta vältyt kaoottiselta liikenteeltä.

Toisin kuin marmorilla päällystetty Rooma, Napoli on likainen ja rosoinen. Turisteja ei tullut vastaan juuri ollenkaan, joten minusta tuntui, että kaupunki on kovin aito ja anteeksipyytelemätön. Se on sellainen kuin on, ota tai jätä. Meille kyllä kelpasi! Oli hauskaa nähdä, kuinka asiat olivat niin eri tavalla, vaikka Euroopassa ollaan. Tietenkään joka paikassa ei ollut tällaista, ja esimerkiksi Ciaian alueelta löytyi luksusmuotiliikkeitä sekä hienoja rakennuksia.

Napoli nähtävyydet

Castel Sant’Elmo

Napolin nähtävyyksiä emme ehtineet kiertämään hurjasti, sillä meillä oli vain yksi päivä aikaa. Olin kuitenkin tehnyt ennakkotutkimusta, ja erityisesti Castel Sant’Elmo houkutti. Kyseessä on siis linnake, joka ei itsessään ollut mitenkään erikoinen, mutta mistä avautui upeat näkymät koko kaupungin yli. Myös Vesuvius-tulivuori komeili horisontissa. Ihmeeksemme linnalla ei ollut minkäänlaisia opasteita tai kylttejä, jotka olisivat kertoneet sen historiasta. Meillä ei siis ollut mitään käsitystä siitä, miksi linna on rakennettu ja milloin. Aikuisen lippu maksoi 5 euroa, mutta alle 25-vuotiaat pääsivät sisään vain kahden euron sisäänpääsymaksulla! Sama alennuspolitiikka oli myös Pompeijissa, joten jos olet alle 25, kannattaa sitä myös mainostaa lippuluukuilla.

Castel Sant’Elmo sijaitsee kukkulan huipulla, ja sinne kiipeäminen olikin melkoinen urakka. Kukkulalle olisi päässyt myös julkisella metron tapaisella junalla, mutta koska mielestämme on kiva tutkia paikkoja kävellen, päätimme käydä matkaan jalan. Linnoituksella seikkailun jälkeen päätimme kuitenkin ottaa tämän metron alas kukkulalta, mutta otimme kuitenkin vahingossa väärän linjan, ja päädyimme ihan väärään paikkaan. Lisää kävelyä oli siis tiedossa.

Napoli (13 of 20)
Napoli (11 of 20)
Napoli (10 of 20)Castel Sant’Elmon sisäpiha
Napoli (9 of 20)Matkalla huipulle
Napoli (14 of 20)Näkymä linnakkeen ikkunasta – miten söpöt nuo pikku mosaiikit!
Napoli (1 of 20)Castel Sant’Elmo kaukaa
Napoli (15 of 20)Eksyksissä – ei vissiin naurattanut, ja joutui vielä tulkitsemaan perinteistä karttaa!

Satama

Eksymisen päätteeksi päädyimme Castel Dell’Ovo:n lähettyville. Tämä linnake puolestaan sijaitsee meren rannalla sataman vieressä. Linnan kupeessa on myös rantakatu, joka oli täynnä vähän hienompia ravintoloita ja baareja. Tässä kohtaa kello oli noin kuusi, joten kaikki paikat olivat vielä tyhjiä. Voi olla, että näissä olisi pari tuntia myöhemmin ollut kunnon meno ja meininki. Olisin halunnut nauttia täällä auringonalskusta, mutta osuimme paikalle pikkuisen liian myöhään, joten saimme nauttia vain auringonlaskun viimeisistä rippeistä – mutta sekin kelpasi oikein hyvin!
Napoli (19 of 20)
Napoli (17 of 20)
Napoli (2 of 2)-2Castel Dell’Ovo ulkoapäin
Napoli (1 of 2)-2
Napoli Satama

Quartieri Spagnioli

Quartieri Spagnioli eli Spanish Quarter on ehdottomasti näkemisen arvoinen! Alue on täynnä värikkäitä ja rosoisia rakennuksia, joiden parvekkeilta roikkuvat pyykit. Mopoja, autoja ja ihmisiä kaikkialla, ravintoloita siellä sun täällä sekä muutenkin ihan kreisi meininki – ei kuitenkaan mitenkään huonolla tavalla! Kaduilla kierteli myös pieni pakettiauto, jonka takosassa oli vihanneksia myynnissä ja kuski huuteli jotain megafoniin. Käytiin täällä syömässä Trattoria Da Nennellassa, jota taksikuskimme suositteli. Tästä lisää vähän alempana! Kävelimme Quartieri Spagniolin läpi kohti Castel Sant’Elmoa, kuten Aurinkorasvaa ja Aloe Veeraa -blogissa vinkattiin.
Napoli Spanish Quarter
Napoli Spanish Quarter 2

Ravintolat

Koko internet tuntui suosittelevan Da Michele:n pizzaa, mutta se jäi meiltä valitettavasti sijainnin takia kokematta. Sen sijaan mulla olisi vieläkin jännittävämpi ravintolasuositus, ja se on juuri tämä Trattoria da Nennella!

Antakaas kun kerron, mikä tästä paikasta teki erikoisen. Ensinnäkin, taidettiin olla ainoat turistit, sillä ravintola oli melko syvällä Quartieri Spaginolissa. Saapuessamme meidät näytettiin pyöytään ja pöydälle lätkäistiin ryppyinen A4, jota en heti edes ymmärtänyt menuksi. Heti perään tuotiin kori leipää sekä pullollinen mineraalivettä – hyvä palvelu! Ravintolassa kävi jatkuva huuto tarjoilijoiden kesken, jota seurasi aina railakas “GRAZIE!!”. Pohdiskelimme jonkin aikaa, mistä mahtoi olla kyse, kunnes asia valkeni.

Tarjoilijat siis kiittivät tipistä! Aina kun joku antoi tipiksi setelin, nousi vielä kovempi meteli. Katossa oli suuri kori, jonka he hilasivat aina alas, ja tiputtivat setelin koriin. Aikamoinen hustlaus, ja pakkohan sitä oli itsekin jättää kunnon tippi! Tähän oli kuitenkin ihan hyvin varaa, sillä kaksi canelloniannosta, yksi annos uppopaistettua mozzarellaa sekä hintaan sisältyvät vesi ja leipä kustansivat vain 18 euroa. Myös ruoka oli hyvää, erityisesti tuo uppopaistettu mozzarella… nam!
Napoli (5 of 20)Trattoria Da Nennellan “esteettinen” esillepano, mutta sitäkin parempi ruoka ja erityisesti tunnelma!

Da Michele jäi tosiaan välistä, joten jouduimme tekemään perusteellisen googletuksen siitä, mistä saisi mahdollisimman hyvän pizzan Santa Lucian alueella, jossa hotellimme sijaitsi. Niinpä päädyimme suositusten perässä Ristorante Da Ettore:n.

Tiedättekö muuten, mikä ero on ristorantella ja trattorialla? Ristorante on hieman fiinimpi, trattoriat sen sijaan yleensä juuri näitä joissa pöydälle heitetään huolimattomasti menu ja pöytäliinaksi asetetaaan paperi. Tykkään kyllä molemmista, mutta jostain syystä trattoriat on mun mieleen, kun niitä ei ainakaan Suomesta ja Briteistä löydy! Da Ettore oli hyvä, ja myös täynnä paikallisia. Mielestäni tämä on aina hyvä merkki, sillä se kertoo siitä, ettet ole päätynyt turistiansaan. Pizzakin oli hyvää, ja koko ravintolakokemus oli erityisesti poikaystäväni mieleen. Omasta mielestäni tämä oli kuitenkin aika perus, enkä ollut mitenkään mielettömän vaikuttunut, toisin kuin Nennellassa.

Oletko itse käynyt Napolissa ja mitä tykkäsit? Mistä jäin paitsi ja oliko tässä jotain, minkä itse haluaisit kokea seuraavalla kerralla?

Villa Borghese -puistosta avautuvat näkymät Rooman ylle

Villa Borghese (1 of 1)
Villa Borghese (1 of 1)-2
P1320131

Vaikka en Rooman matkaa varten tehnyt kovin kattavaa tutkimusta siitä, mitä kaupungilla on tarjota, onneksi törmäsin suositukseen Villa Borghesesta. Kuten aikaisemmin jo mainitsin, minusta tuntuu, että tämä puisto on yksi Rooman salaisista helmistä. Puisto on suuri, ja sijaitsee kukkulan päällä.

Puistosta avautuu upeat näkymät kaupungin ylle, ja voit tiirailla täältä niin Vatikaania kuin Piazza Veneziaakin. Puistossa oli paljon katuartisteja, koiranulkoiluttajia ja jätskikioskeja.

Suosittelen ehdottomasti pyörähtämään täällä, sillä rankan kaupunkilomailun lomassa on hyvä päästä hengähtämään puiston rauhaan.

Itse yhdistimme Villa Borghesen Vatikaanivisiittiin. Kuten kaikki Roomassa, myös vatikaani oli Villa Borghesesta vain noin 20 minuutin kävelymatkan päässä (ks kartta sijainnista postauksen lopusta). Tykkään kävellä matkoilla mahdollisimman paljon, sillä silloin kohteeseen tutustuu kaikista helpoiten ja pääsee näkemään paljon sellaista, joka vaikka metrolla kulkiessa jäisi näkemättä.

Kuten sanottu, puistosta löytyi paljon kaiken laista – myös eräs herrasmies, joka pysäytti meidät ja halusi antaa jotakin sälää – kuten esimerkiksi elefanttiminiatyyrit ja koruja. Kaikki tämähän oli ilmaista, kunnes kuitenkin pyydettiin muutama lantti korvaukseksi. Arvasin tämän toki jo siinä vaiheessa kun jäimme hänen kanssaan juttelemaan, mutta meinasi mennä siinä kohtaa tunteisiin, kun viisi euroa ei olisi riittänyt. Kohtaamisesta jäi kuitenkin lopulta hyvä mieli, ja rannekoru on mulla edelleen.

Oletko itse käynyt Villa Borghesessa Rooman matkallasi? Jos suunnittelet reissua, laita se ihmeessä to do -listalle ja katso myös muut Rooman matkavinkit tästä.

Näyttökuva 2019-01-29 kello 19.52.48

Colosseum – Historiallisen Rooman ykkösnähtävyys

P1310801
Rooman Colosseum on ehdottomasti kaupungin tunnetuin nähtävyys, ja ehdottomasti myös näkemisen arvoinen. Vaikka useat nähtävyydet ovat helposti pettymys, näin ei Colosseumin kohdalla käy.

Paikkaan liittyy mieletön määrä mysteerejä ja historiaa, ja nippelitietoa löytyy vaikka kuinka. Colosseum on jokaisen historiasta kiinnostuneen pakollinen vierailukohde Rooman reissulla. Tässä postauksessa kerron, miten Colosseumin kokee mielestäni parhaiten.
P1320066
Näkymä Forum Romanumilta.

Opastettu kierros Colosseumiin

Suosittelen ehdottomasti ottamaan opastetun kierroksen. Näin skippaat jonottamisen, ja kuulet oppaalta mielenkiintoisia faktoja, joita et muuten kuulisi. Tiesitkö esimerkiksi, että Colosseumin yläosassa olevat reiät olivat todennäköosesti tarkoitettu auringolta suojaavan kankaan pitelemiseksi? Meidän oppaamme oli todella hauska, ja bonuspisteet sujuvasta englannin kielitaidosta! Ensin jännitti, josko oppaalla olisi vahva aksentti, jota olisi vaikea ymmärtää.

Valitsemaamme kierrokseen kuului noin tunnin pituinen kierros Colosseumissa, ja samaan hintaan sisältyi myös pääsy Forum Romanumiin. Pienellä lisämaksulla olisi saanut myös opastetun kierroksen Forumiin, mutta me päätettiin tällä kertaa jättää se välistä. Myöhemmin kuitenkin ajattelin, että kierros olisi ollut paikallaan, sillä opasteita ja selitteitä oli niukasti.

Näin olisi varmasti käynyt myös Colosseumin kohdalla. Tietenkin, jos itse on jo hyvin perehtynyt paikan historiaan, ei kierrosta ehkä tarvitse. Kuitenkin, jos Rooman historiantuntemus rajoittuu lähinnä koulun historian tunteihin ja Gladiaattoriin, sanoisin, että kierros voi olla todella antoisa.

Colosseum liput

Liput kannattaa ostaa etukäteen netistä. Näin säästät aikaa, ja saat usein myös paremman diilin. Me valitsimme liptu Funtour.com firmalta, Get Your Guide -sovelluksen kautta.

Colosseum (1 of 1)-5
Colosseum (1 of 1)-4
Paras kuvauspaikka löytyy Colosseo -metroaseman vieressä sijaitsevilta rappusilta. Täällä on tosin päivisin melko kiireistä, joten aikainen aamu tai myöhäinen ilta ovat siinä mielessä parhaita kuvausaikoja. Rooman Colosseum on kaunis myös iltavalaistuksessa.
Colosseum (1 of 1)-2
Colosseum (1 of 1)-3

Voit lukea lisää matkavinkkejä Roomaan tästä.

Pikaopas Roomaan – Pakolliset nähtävyydet ja parhaat ravintolat

P1320131
P1320344
P1320199
P1310708

Rooma – siellä mietin, että mitä hittoa mä täällä Lontoossa teen?! Ainakin lomakohteena Rooma ainoastaan ihastutti, ja tässä postauksessa ajattelin jakaa joitakin käytännön vinkkejä viikonloppulomaan Roomassa.

Rooman sää lokakuussa ja paras matkustusaika

Olen kuullut, että Rooma on todella ruuhkainen kesäaikaan. Tämä vuosi on tosiaan ollut kelien puolesta aivan uskomaton, joten ainakin tänä vuonna lokakuun alkupuoli osoittautui oivalliseksi ajankohdaksi. Uskoisin, että täällä ei koskaan ole ihan kuollutta, sillä nytkin nähtävyyksillä riitti jonoa. Ihmismäärä oli kuitenkin siedettävä, etenkin siihen verrattuna, mihin olen nyt Lontoossa asuessani tottunut. Myös ilmat olivat todella hyvät! Ensimmäisenä päivänä tihutti hieman vettä, mutta lämmin oli silti. Muuten saimme nauttia 24-26 asteen lämmöstä ja täysauringosta. T-paita ja shortsit riittivät varustukseksi, ja laukussa kulki ohut neule kaiken varalta. Rooman sää lokakuussa oli siis erittäin hyvä.

Nähtävyydet

Rooman nähtävyydet ovat ihan omaa luokkaansa. Erityisesti, jos kaupungin historiaa tuntee ollenkaan, nousee nähtävyyksien arvostus ihan silmissä. Pakollisia nähtävyyksiä ovat ainakin:

  1. Colosseum
  2. Forum Romanum
  3. Piazza Venezia, Fontana di Trevi ja muut keskustan alueen aukiot
  4. Vatikaani
  5. Villa Borghese (puisto)
  6. Trastevere (kaupunginosa)

Colosseum oli mun ehdoton suosikki Rooman nähtävyyksistä. Varattiin opastettu kierros, jolloin pääsimme myös jonon ohi pytingin sisälle. Opas kertoi meille kiinnostavia yksityiskohtia Colosseumin eri vaiheista, käyttötarkoituksesta sekä rakennusmateriaaleista. En ollut ennen ollut millään opastetulla kierroksella, mutta täytyy sanoa, että sain käynnistä enemmän irti oppaan avulla – muuten olisin varmaan vain kävellyt läpi. Lue erillinen Colosseum -postaus tästä.

Colosseum-kierroksen päätteeksi saimme myös ilmaisen sisäänpääsyn Forum Romanumille. Forum Romanumin ympäri voi kävellä, mutta jos raunioiden keskelle haluaa itse päästä tallustelemaan, tulee ostaa pääsylippu. Tänne emme ottaneet opastettua kierrosta, joten arvatakin saattaa, että kävelimme vain raunioiden keskellä tietämättä sen kummemmin mistä on kyse. Tästä huolimatta tykkäsin Forum Romanumista todella kovasti!

Keskustan monet aukiot – ja näitähän riittää! Piazza Venezia, Fontana di Trevi (kolmas kuva) Piazza di Spagna, Piazza Navona, Panthenon ja niin edespäin ovat kaikki lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan

Kaikessa rehellisyydessä en osaa sanoa, onko Vatikaani oikeasti käymisen arvoinen. Omasta mielestäni se jäi ehkä pieneksi pettymykseksi, vaikka Sikstuksen kappeli upea olikin. Emme tosin käyneet Pietarin kirkossa, joka olisi ehkä kuitenkin kannattanut katsastaa. Vatikaanin voisi siis omasta puolestani jopa jättää pois pakollisten listalta, mutta annetaan nyt olla muodon vuoksi. Kannattaa ehdottomasti varata liput etukäteen netistä, jolloin voit ohittaa jonon. Se oli nimittäin melkoinen myös näin lokakuussa.

Villa Borghese on puisto, josta on upeat näkymät kaupungin yli (ensimmäinen kuva). Musta tuntuu, että tämä on vähän semmoinen hidden gem, sillä löysin tämän ihan sattumalta jostakin blogista. Puiston tarjoama rauha oli mukavaa vaihtelua ihmisten vilinään ja kaupungin hälinään. Lue postaukseni Villa Borghese -puistosta.

Voi Trastevere minkä teit! Tähän söpöön kaupunginosaan ihastuin todella kovasti. Oransseja rakennuksia ja köynnöskasveja kaikkialla – ihanista ravintoloista puhumattakaan. Tällä kannattaa ehdottomasti käydä!

Hintataso ja ravintolat

Yllätyin siitä, kuinka edullinen kaupunki Rooma on! Pizza- ja pasta-annokset maksavat noin 10 euroa, ja ovat poikkeuksetta hyviä. Myös palvelu on hyvää. Yksi asia kannattaa Roomassa muistaa: mitä vaatimattomampi ulkonäkö, sen parempaa ruokaa! Omat suosikkiravintolani olivat Da Enzo, Ce Stamo A Pensa,  404 Name Not Found ja Tempio di Mecenate.

Liikkuminen

Rooma on oikeastaan todella pieni kaupunki. Kannattaa ottaa loma liikunnan kannalta, sillä näet kaikki Rooman nähtävyydet kävellen. Suunnittele kuitenkin hiukan etukäteen, missä paikoissa käyt minäkin päivänä. Metroihin, busseihin ja takseihin ei mielestäni kannata tuhlata rahaa. Puistossa voi ottaa pikku nokoset ja jätskikioskilla lepuuttaa jalkoja aina tarpeen tullen. Joka päivä tuli käveltyä suunnilleen 30 000 askelta, joten uni tuli kyllä hyvin. Reissun taktiikkana oli aikaisin sänkyyn ja aikaisin ylös, näin jaksoi oikein hyvin!

Lentokentältä Roomaan kestää SIT-bussilla noin 30-45 minuuttia liikenteestä riippuen. Lipun voi ostaa etukäteen tai kuskilta käteisellä. Edestakainen matka kustantaa 9 euroa, joten mielestäni tämä on todella edullinen lentokenttäkuljetus!

Hotellit ja majoittuminen

Tämä opittiin kantapään kautta – majoitus kannattaa varata ajoissa. Kivoja ja edullisia hotelleja oli todella vähän tarjolla, ja niinpä päädyttiin itse majoittumaan hostellissa. Budjettimatkailijalle tämä onkin oivallinen majoitusvaihtoehto hotellin sijaan. Minulle suositeltiin esimerkiksi Piazza di Spagna Suites -hotellia, joka on ilmeisesti erinomainen!

Shoppailu

Oltiin matkalla pelkillä käsimatkatavaroilla, joten tilaa ostoksille ei juuri ollut. Rooma on kuitenkin shoppailijan paratiisi, sillä italialaisethan ovat tunnetusti tyylikkäitä. Roomassa on paljon ainakin meille suomalaisille uusia putiikkeja, joissa kannattaa ehdottomasti käydä pyörimässä. Itse olisin voinut tyhjentää vaikka koko Blue Sand -vaateliikkeen ja WYCON:n kosmetiikkahyllyt.