England

Hidasta sopeutumista ”uuteen” asuinmaahan

home (1 of 1)
sky garden (1 of 1)

Pitkästä aikaa ajattelin kirjoitella ihan vain kuulumisia sekä pohtia siinä samassa elämääni täällä Lontoossa. Sinänsä tänne ei kuulu sen kummempaa: päivät kuluvat töissä aivan kuten ennenkin. Kaverini kyseli toissapäivänä kuulumisia, ja vastatessani ymmärsin, että olen tainnut vihdoinkin sopeutua uuteen asuinmaahani ja kulttuuriin! Eihän siinä vierähtänyt kuin reilu vuosi jos rehellisiä ollaan. Tai no, varmasti vieläkin olisi parantamisen varaa.

Ollaan muuten uusimassa meidän vuokrasopimusta, joten elämä ihanassa Claphamissa saa luvan jatkua! Jossain kohtaa pohdimme muuttoa kauemmas edullisempien vuokrien perässä, mutta tulimme siihen tulokseen, ettei se olisi sen arvoista. Pystyisimme säästämään ehkä maksimissaan 200 puntaa vuokrassa, mutta julkiseen liikenteeseen palaisi enemmän rahaa. En myöskään voisi pyöräillä töihin, josta on tullut mulle viime kesän aikana todella rakas päivittäinen aktiviteetti. Lisäksi tykätään tästä alueesta paljon, enkä haluaisi asua esimerkiksi epäturvallisella alueella. Pysytään siis tässä kodiksi muodostuneessa kämpässä nyt ainakin toistaiseksi.

Viime keväänä kirjoitinkin jo postauksen kodin merkityksestä melko positiiviseen sävyyn, mutta voin nyt jälkeenpäin myöntää, että postauksen tarkoitus taisi kuitenkin olla enemmän lohduttaa ja tsempata ihan itseäni. Päällisin puolin kaikki onkin aina ollut hyvin, mutta myönnän, että olen kärsinyt omien kavereiden pulasta ja siksi turvautunut poikaystävääni vähän liiaksikin. Siksi koti onkin tuntunut niin tärkeältä, sillä olen viettänyt siellä paljon aikaa.

Onneksi tämän kesän aikana olen tutustunut ihaniin ihmisiin, ja voin nyt ylpeästi sanoa kokevani, että minulla on ystäviä! Samalla voin myös (vähän häpeillen) myöntää, että näinkin sosiaalisella ihmisellä on kestänyt näin kauan kerätä ympärilleen luotettavia ihmisiä, joiden kanssa viihtyy. Olen tuntenut itseni välillä ihan hylkiöksi, jonka kanssa kukaan ei halua viettää aikaa. On kuitenkin muistettava, etteivät asiat ole niin yksinkertaisia, ja että ulkomailla ja suurkaupungissa eläessä ihmissuhteet ovat entistä mutkikkaampia. Lontoota kutsutaan täällä myös yksinäiseksi kaupungiksi, ja täällä asuvat tietävät varmasti, mitä tarkoitan. Se, että kaikilla on täällä aina kiire ja välimatkat ovat pitkät, ei ainakaan helpota asiaa.

Joskus on vaikeaa päättää, paljonko elämästään jakaa blogiin, mutta haluan mieluummin olla rehellinen ja näin ehkä auttaa jotain muuta, kuin valehdella ja esittää, että kaikki olisi koko ajan täydellisesti. Niitä vaikeita juttuja on kuitenkin usein vaikea myöntää juuri silloin, kun ne tapahtuvat, mutta ainakin niitä voi näin jälkeenpäin puida – vaikka sitten julkisesti täällä blogissa. Jos siellä siis on joku samassa tilanteessa, niin asioille kannattaa vain antaa aikaa.

Joka tapauksessa, asiat ovat nyt paremmin kuin koskaan.

Huomasin tällä viikolla muistavani myös puhelinnumeroni,  kävin vihdoin rekisteröitymässä myös lääkärin vastaanotolle – liekö tämä seurausta kotoisuuden tunteestani, kun vihdoin näköjään aion luottaa myös paikalliseen lääkäriin? (Totuus taitaa kuitenkin olla, että suomalainen lääkereseptini menee umpeen, joten minun on pakko käydä uusimassa se täällä.)

Tähän loppuun haluaisin vielä kiittää kaikkia blogin lukijoita! Olen huomannut, että tuhannen kuukausikävijän rajapyykki alkaa pikkuhiljaa olla kiikarissa, mikä on ihan uskomatonta!

Toivottavasti tällainen ajatusvirtapostaus oli teidän mielestä kivaa vaihtelua 🙂 Jos jollain on samanlaisia kokemuksia ulkomailla asumisesta, kommenttia tai meiliä saa aina laittaa tulemaan!

About Author

Ulkosuomalainen Lilja asustaa Lontoossa brittipoikaystävä kanssa. Kiireisen uran ohelle sopii kivasti matkailu sekä bloggaaminen. Suosikkimatkakohteeni on Italia, ja toki palaan aina innokkaasti myös koti-Suomeen.

1 Comment

  • Eija
    syyskuu 30, 2019 at 7:25 am

    Esikoiseni lähti opiskelemaan Britteihin 12 vuotta sitten ja jäi sille tielleen. Runsas viikko sitten syntyi ihana Phoebe. Lontoon kimppakämppä jäi ja uusi koti on miehen luona Pohjanmeren rannalla. Koska työt odottavat Lontoossa, koko perhe palaa sinne ennen pitkää.

    Reply

Leave a Reply