Australia / Yleinen

RAINBOW BEACH & CARLO SANDBLOW

thumb__3080508_1024-2
thumb__3080496_1024-2
thumb__3080485_1024-2
thumb__3080479_1024-2

Fraser Islandin retki lähti Raibow Beach -nimisestä pikkukylästä, jossa tuli vietettyä yhteensä kolme yötä. Lähinnä tuolla tuli vain hengailtua uusien kavereiden kanssa, wifiteltyä ja lilluttua uima-altaalla. Viimeisenä päivänä päätin kuitenkin olla aktiivinen ja lähteä katsomaan lähistöllä sijaitsevaa hiekkadyyniä, Carlo Sandblow:ia. Hiekkaa kyllä riitti, ja koska olin yksin, tekemistä ei hirveästi ollut. Niinpä päätin laskeutua dyyniä pitkin alas rannalle. Hetken epäröin mahtoiko ideassani olla järjen hiventäkään, sillä mäki oli todella jyrkkä ja hiekkavyöryn vaara kävi mielessä. Ajattelin kuitenkin, että olisi tylsää vain kääntyä takaisin ja palata samaa reittiä. Niinpä lähdin haparoiden laskeutumaan hiekkavuorta alas, ja noin 20 metrin jälkeen huomasin, että pääsyä rannalle ei ole – paitsi kunnon pudotuksen kautta, ei kiitos. Siinä olisi muutama raaja saattanut murtua, joten pikaisesti lähdin kipuamaan takaisin ylös. Ei ollut mikään maailman kepoisin kiipeilykokemus, mutta hengissä selvittiin ja vuoden adrenaliinitkin sai kaupan päälle. Lopulta kävelin takaisin hostellille tietä pitkin, nöyränä mutta hengissä.

The Fraser Island trip departed from a small village called Rainbow Beach, where I spent three nights in total. Mostly I was just hanging out with my new friends, chilling at the pool and enjoying the wifi, but on the last day I decided to actually do something. I went to see Carlo Sandblow, and oh lord how much sand there was! I went there by myself so I felt a little bored and decided to go down to the beach from the dune. I doubted myself for a minute, since I wasn’t 100% sure wether it was a good idea or not. The hill was pretty steep, and I was afraid that all the sand would fall on me. I decided to give it a go anyway because I thought it would be so boring just to turn back and take the safe way home. I went about 20 meters down until I realized there’s no way down, except through a giant drop – no thank you! I started climbing back and I must say it wasn’t the easiest climb of my life and I got so much adrenaline it’s going to last me the whole year hahah. But I stayed alive and walked the same way back, not feeling like a winner but at least all my bones still fine.

About Author

Ulkosuomalainen Lilja asustaa Lontoossa brittipoikaystävä kanssa. Kiireisen uran ohelle sopii kivasti matkailu sekä bloggaaminen. Suosikkimatkakohteeni on Italia, ja toki palaan aina innokkaasti myös koti-Suomeen.

No Comments

    Leave a Reply