Australia

BYE AUSTRALIA

thumb_P1140347_1024-2
thumb_P1140348_1024-2

Voi itku, kävi nimittäin niin, että tulin kipeäksi viimeisinä päivinäni Australiassa. Viime postauksessa kirjoitin Kings Park:n kävelyreitistä, jonka halusin käydä tekemässä. Se jäi kuitenkin sairastelun myötä kokematta, ja vikat päivät tuli vietettyä lähinnä neljän seinän sisällä, mutta onneksi rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Tuli tuijotettua leffoja ja popsittua särkylääkkeitä varmaan koko vuoden edestä. Ajoitus sairastelulle on tuskin koskaan oikea, mutta oon iloinen, että nyt täällä lentokentällä istuessa olo alkaa olla voiton puolella. Kävin tax freessä suihkuttamassa Gucci Flora -tuoksua, sillä se on ostoslistalla vielä kahden vuoden haaveilun jälkeenkin. Koskaan ei vaan tunnu olevan rahaa ns. turhiin luksuksiin.

Sain muuten karsittua aika paljon tavaraa: heitin roskiin, annoin kavereille ja lahjoitin hyväntekeväisyyteen tavarat, jotka eivät ole maailmaympärimatkan arvoisia. Ruumaan menevä laukku painoi 13,9kg, eli aika lailla tasan saman verran mitä se tänne tullessa painoi. Muutama kyynel tuli tirautettua hyvästejä sanoessa. Mun lento on reilu tunnin myöhässä, joten nyt mulla on aikaa täällä kentällä vähän turhankin paljon. Tykkään tulla kentälle hyvissä ajoin, sillä menneisyydessä on sattunut vaikka minkälaisia kommelluksia. Kerran veljen reppu, jonka sisällä oli mm. passi ja kaikki rahat, jäi bussiin, ja sitä bussia sitten jahdattiin taksin kanssa, että päästäisiin lomareissulle.

Tiedättekö ne Facebook päivitykset, joita ihmiset kirjoittavat lentokentillä jonkin paikan taakseen jättäessään? Olin jo itsekin aikeissa kirjoittaa jotain tunteellista, mutta tuntuu, että mulla on nyt niin monta tunnetta päällekkäin, että päätin jättää väliin. Mennään siis tällä kertaa tällaisella ajatuksen virtaa -blogipostauksella.

Jaaha, pääsinkin juuri osallistumaan monen kymmenen minuutin pituiseen kyselyyn liittyen Australian reissuuni, joten siinä pääsi kivasti muistelemaan kaikki käymäni paikat läpi. 21 kaupunkia ja noin $15 000 käytettyä dollaria, huh. Ihan vararikossa ei kuitenkaan vielä olla, ja kiitos siitä kuuluu Working Holiday -viisumille. Miten muuten olisinkaan voinut viettää täällä näin pitkän ajan? Nyt siis vielä Bali, ja sitten takaisin todellisuuteen.

Do you know those emotional airport Facebook posts that people write when they leave a place behind? I was planning to write something myself, but it seems like I have so many emotions and thoughts going through my head that I can’t quite put it into words. So instead I decided to write all sort of random thoughts I had in my head:

– I was sick the last days I had to spend in Australia, and it was kind of a shame. I didn’t get to do the Kings Park elevated walk -thing, but instead I ate too many painkillers and watched a bunch of movies with lovely people. And, thanks to quite proper resting, I’m starting to feel a little better already. I’d hate to be ill in Bali!

– I got rid of a lot of stuff before I left. Some I put to the bin, some I gave to my friends and some I donated to charity. So now my checked package weighed only 13.9 kg, which is about the same as it weighed when I came here. Note: when I left from Cairns to Perth it was 19 kilos…which is a lot to carry when you have another 10 kilos in your carry on bag as well.. that’s like half of my weight!

– I got to attend a loooong survey about my trip in Australia just now here at the airport. It was a good way to review the past 8,5 months. 21 towns and approximately $15 000 dollars spent, phew. That is a lot, but thanks Working Holiday Visa, it was possible. So now just Bali to go, and then it’s time to go back to reality.

Photos: Kit Kelsey
Edit: me

PERTH CITY SUNSET

P1150478
P1150462
P1150465
P1150481
P1150482

Mun lempparipaikka Perthissä on ehdottomasti Kings Park, josta näkee koko kaupungin ylle. Auringonlaskun aikaan taivaan värit heijastuvat pilvenpiirtäjiin ja lopulta jäljellä on enää kaupungin valot. Tuolla onkin siis tullut käytyä aika monesti, niin treffeillä, treenaamassa, kahvilla ja muuten vaan kävelyllä. Viime kerralla löydettiin tuolta hieno maasta kohotettu kävelyreitti, mutta se meni juuri kiinni, joten ei päästy sinne. Joku päivä täytyy siis vielä mennä ennen kuin lähden.

Miten voi olla, että mulla on jäljellä enää kolme kokonaista päivää Australiassa? Apua. En oo ihan varma, oonko oikeesti valmis lähtemään ihan vielä. Onneksi ennen kotiinpaluuta on tiedossa reilu parin viikon reissu Balille Kit:n kanssa, jee!

My no. 1 favourite place in Perth is Kings Park. You can see the whole city from there, and when the sun goes down the colours of the sky reflect to the skyscrapers. I have been there so many times: on a date, for a workout, for coffee and just for a walk. Last time we found a cool escalated walkway, but unfortunately it was just about to close, so we couldn’t get in. So it seems I need to go one more time before I leave!

It’s hard for me to understand that I only have three entire days left here in Australia. I’m not sure if I’m actually ready to leave yet, but at least me and Kit are going to Bali first! Yay!!!!!!

SADDEST MOMENT BY THE BEACH

thumb_P1140184_1024-2
thumb_P1140237_1024-2
thumb_P1140188_1024-2

Tällä kertaa vaan enkuksi, ajatukset ei kulje äidinkielellä tänään ollenkaan. Pahoittelut!

A few weeks ago we collected a big group of friends and went on a camping trip to Margaret River and Dunsborough. We drove to Yallingup Canal Rocks, which was a massive formation of orange colored rocks. The place is very popular for whale watching, and we did see one too – beached and dead, unfortunately. I’m a big fan of sea mammals, so it was super sad that the first whale I ever saw was dead.

Other than that, the trip consisted of massive barbecues, camp fires, late night drinks at the beach, some fishing, and good company. We also went to a chocolate factory that had free chocolate, a cheese factory with free cheese, and a winery with free wine tasting. That was a very successful day of free food and drinks, and a great way to spend a rainy day. We rented a camper van between four people. We were really lucky to have a friend who works for that company, since we got the rental for free! We only had to pay for the insurance and the gas, so this was definitely a cost effective way of traveling for poor backpackers.

Photos by Kit Kelsey
Edit by me

EVENING SWIM AT COTTESLOE BEACH

thumb_P1140912_1024-2
thumb_P1140973_1024-2
thumb_P1140941_1024-3
thumb_P1150034_1024-2
thumb_P1140919_1024-2

Parasta Itä-Australiassa on ehdottomasti upeat auringonlaskut. Viime viikolla päätettiin pienellä porukalla lähteä Cottesloe Beachille iltauinnille. Ilma muuttui kuitenkin pilviseksi, mutta tuossa iltavalossa oli siitä huolimatta jotain maagista. Myös onget pääsi mukaan, ja ilta päättyi hienoon ravintolaan illalliselle ja viinille, vaikka ei oltukaan pukeuduttu ollenkaan sen mukaisesti. Ravintola oli nimeltään Cottesloe Beach Hotel (iso suositus, toi oli itseasiassa jo mun toka kerta tuolla). Kummalista oli, että ravintolan etuosa oli tavallinen sporttibaari, ja takaosa tyylikäs ravintola/baari. Menu oli täysin sama, mutta jos halusi syödä ravintolan kivemmassa osiossa, lisähintaa tuli $10 per annos. Päätettiin kuitenkin maksaa ekstraa hienommasta kokemuksesta, ja se oli kyllä ihan sen arvoista. Illan päätteeksi päätettiin vielä pröystäillä sen verran, että otettiin Uber kotiin – lisähintaa julkisiin verrattuna kun tuli huimat $1 per nokka.

Tällaiset suunnittelemattomat päivät on ihan mun lemppareita, vaikka hyvässä seurassa itse aktiviteetilla ja lokaatiolla ei olekaan niin väliä.

The best thing in WA is definitely the sunsets. Last week me and a few other people decided to go for an evening swim at Cottesloe Beach. The weather got a little grey, but there was still something magical about that evening light. We brought the fishing rods, but didn’t catch anything (as usual). The evening ended in a too nice restaurant for dinner and wine, even though we were nowhere near enough dressed up for that. The place was called Cottesloe Beach Hotel, which I hight recommend. In fact, this was already my second time there. Weird thing about this restaurant was that the front part was a general sports bar, and the back of it was a really nice restaurant/bar. Just the difference was that you has to pay an extra $10 per meal if you wanted to dine in the nicer area, even though the menu was exactly the same. We found it ridiculous, but decided to go for the nicer venue anyway. Most of the time I’m the type of person who is happy to spend a little extra to make the experience memorable. Once again, it was worth it.

I love spontaneous days like this, not that it really matters what you’re doing and where when you’re in great company.

Photos by me

GOLDEN HOUR

thumb_P1140541_1024-2
thumb_P1140533_1024-2
thumb_P1140518_1024-2
thumb_P1140530_1024-2
Hei pitkästä aikaa! Kameran varastetuksi tuleminen on tosiaan aiheuttanut mulle luovan esteen, ja viimeviikolla mun puhelinkin lakkasi toimimasta kosteusvaurion takia – vesipullo pääsi vuotamaan laukussa, joten sinne meni sekin valokuvausväline. Mulla on onneksi täällä kuitenkin varapuhelin mukana, eli linjoille pääsee siitä huolimatta, vaikka tässä onkin ihan kakka kamera. Onnekseni olen tavannut tyypin, joka sopivasti sattuu olemaan video/valokuvaaja. Tässäpä siis muutamat kuvat, joita räpsittiin edellisviikolla läheisessä puistossa.

Hello there! So my camera was stolen, and unfortunately my phone got destroyed last week when a water bottle leaked on it in my bag. This has been slightly discouraging, but at least I have an emergency phone with me so I can still get online and make phone calls. Luckily I’ve met this photographer guy, here’s some photos he took of me last week in a nearby park.

Photos: Kit Kelsey (click)
Edit: me

FITZROY ISLAND AT GREAT BARRIER REEF

thumb__3220045_1024-2
thumb__3220049_1024-2
thumb__3220039_1024-2
thumb__3220034_1024-2

Cairnsissa tuli vietettyä viikko, ja loppua kohden pelkkä makoilu alkoi kyllästyttää. Itse kaupungissa ei ole hirveästi tekemistä bilettämistä ja altaalla loikoilua lukuunottamatta, mutta lähiseutu tarjoaa mitä parhaimmat aktiviteettimahdollisuudet. Viimeisenä päivänä päätin lähteä itsekseni Fitzroy Islandille, joka on osa Great Barrier Reef:iä. Pelkkä kuljetus tuonne maksoi $75 ja siihen vielä $5 riuttamaksu päälle. Luulin bookanneeni vain puolen päivän pituisen reissun, mutta sen sijaan olinkin koko päivän reissulla. Olisin tässä vaiheessa halunnut perua koko homman, mutta se ei onnistunut. Vastineeksi firma lupasi minulle ilmaisen snorkkelivuokrauksen ja lasipohjavenekierroksen! Ihan huippua palvelua, vaikka myöhemmin selvisikin, että kyseessä olikin ihan mun oma moka, ups.

Vietin kuitenkin ihan mahtavan päivän, eikä tekeminen loppunut ollenkaan kesken. Suurimman osan ajasta vietin vedessä värikkäiden kalojen kanssa snorklaillen koralliriutalla. Kävelin Nudey Beachille, joka on muuten valittu yhdeksi Australian parhaimmista rannoista! Upea se olikin, ja veden efekti oli sama kuin Fraser Islandilla sijaitsevalla Lake Mckenziellä: rannan tuntumasta vesi oli aivan turkoosia, muutaman metrin päästä syvän sinistä (eka ja toka kuva). Mulla oli Cairnsissä tosi huono tuuri elektroniikkajuttujen kanssa, sillä mun action kamera hajosi (vedenpitävä kuori vuosi ilmeisesti koska menin makeasta vedestä suolaiseen), puhelin lensi jorpakkoon kuten viime postauksessa kerroinkin, ja kameran muistikortti temppuili. Siksi en saanut hirveästi kuvia tältä reissulta, mutta näillä mennään! Toivottavasti tykkäätte!

I spent a week in Cairns, and towards the end I started getting a little tired of just hanging out. There’s not that much to do in the city, despite of partying like crazy and chilling at the pool, but the surroundings offer a limitless variety of all sort of activities! On my last day I decided to go to Fitzroy Island, which is a part of the Great Barrier Reef. Just the ferry cost $75 dollars and a reef tax fee of $5 on top of that, but thank god they promised me free snorkel hire and a glass bottom boat tour because of some inconvenience.

I had an amazing day, I spent most of my time snorkeling with the fish at the reef. I walked to Nudey Beach, which is ranked to be one of Australia’s best beaches! The effect of the water was the same as Lake McKenzie’s at Fraser Island: bright turquoise at the shore and deep blue after a few meters (first and second photo). I didn’t manage to take that many photos here because I had some trouble with my memory card. Also my action camera broke, so no more underwater photos 🙁

I THREW MY PHONE INTO A LAKE & MILLAA MILLAA FALLS

thumb__3200560_1024-2
thumb__3200480_1024-2
thumb__3200453_1024-2
thumb__3200497_1024-2
thumb__3200487_1024-2
thumb__3200587_1024-2

Cairnsissa ollessamme vuokrattiin auto päiväksi ja lähdettiin jahtaamaan vesiputouksia. Mun lemppari oli ehdottomasti tuo tokassa kuvassa näkyvä Josephine Falls, sillä tuota pitkin pystyi laskemaan kuin liukumäkeä. Joku oli jättänyt mun hostellihuoneeseen uimapatjan, joten napattiin se lainaksi ja sillä olikin hyvä lasketella! Millaa Millaa (ensimmäinen kuva) on varmaan Australian kuuluisin vesiputous, ja ei vitsi se oli kyllä vaikuttava! Tuolla ei kuitenkaan hirveästi ollut tekemistä, kun uidakaan ei hirveästi uskaltanut, sillä iilimadot hyökkäsivät erään tytön kimppuun. Kävin kuitenkin pulahtamassa sen verran, että saatiin pakollinen hairflip -kuva napattua (katso instasta @Liljalumilla). Sademetsässä yllättäen satoi, mutta meillä oli kuitenkin sen verran hyvä tuuri, että sade oli vain kuurottaista.

Viimeinen kuva on Dinner Fallseilta, kolmas kuva Babinda Boulders -nimisestä paikasta, joka oli vähän erilainen kuin mitä oltiin kuviteltu. Babinda Boulders oli ensimmäinen kohteemme, ja innoissani selitin kaverilleni, kuinka Snapchat storystäni tulisi eeppinen. Otin videota paikasta kun Iia ilmoitti, että takapuolellani istui joku paholaishyönteinen. Paniikissa huidoin ötökkää pois, ja samalla viskasin puhelimenikin tonne jorpakkoon. Olen välillä aikamoinen sählä, joten reaktioni puhelimen molskahtaessa järven pohjaan ei suinkaan ollut paniikki, vaan ennemminkin rauhallinen “Nonni, nytkö se sit tapahtu”. Menin noukkimaaan luurin järvestä ja totesin sen olevan kunnossa. Parin minuutin kuluttua näyttö alkoi kuitenkin vilkkua ja psykedeeliset värit valtasivat koko ruudun. No ei muuta kun kauppaan ostamaan paketillinen riisiä ja puhelin sinne loppupäiväksi. Ei tullut Snapchat storyä, mutta illalla puhelin oli jo entisellään. Mulla on kyllä ihan mieletön tuuri, sillä tuo olisi voinut tulla kalliiksi.

When I was in Cairns, me and my friend rented a car for a day to chase some waterfalls. My absolute favourite was Josephine Falls (second photo), because you could slide it down. Someone had left a swimming mattress into my dorm, so we borrowed that for the day. The most famous waterfall in Australia is Millaa Millaa Falls (first photo), and it was very impressive! Didn’t wanna do much swimming here though, because one girl got attacked by bloodsuckers, no thank you! Still, I did go for a little dip just so that I could get the mandatory hair flip photo (see it on my Insta @Liljalumilla).

The last photo is from Dinner Falls, and the third one from Babinda Boulders (which didn’t quite meet our expectations). It was our first destination, and I was really excited to create an epic Snapchat story for the day. As I was taking a picture of the place, Iia said that there is a demon insect sitting on my butt cheek. Panicking, I started waving my arms to get rid of it, but accidentally whipped my phone into the lake! Sometimes I am like this, so it didn’t really surprise me at all. Instead of freaking out, I just calmly said “Oh, so now it happened” and then went to get the phone from the bottom of the lake. It looked fine for a few minutes, but then the screen started blinking with psychedelic colors. Next we went to a super market, bought a bag of rice and put my phone there for the rest of the day. There was no Snapchat story, but in the evening the phone was back to normal. I’m so lucky, this mistake could have cost me hundreds of dollars!

6 x UUSI LUONTEENPIIRTEENI

thumb__3250115_1024-2
thumb__3240019_1024-2
thumb__3250095_1024-2
thumb__3240021_1024-2
thumb_P3240068_1024-2

Kohta on viikon päivät vietetty täällä Perthissä, ja tämä paikka alkaa pikkuhiljaa tuntua enemmän ja enemmän siltä, että kyllä täällä viihtyy. Välillä olen kokenut epätoivon hetkiä ja pidätellyt itkua, välillä taas tuntenut uskomatonta onnellisuuden tunnetta. Kun on kauan pois kotoa, oppii itsestään kaikenlaista uutta. Tässä muutama asia, jonka olen viimeisen puolen vuoden aikana oppinut:

1. Pidän varmuuden tunteesta. Vaikka olen todella spontaani ja saatan reissussa tehdä päätöksiä parin tunnin varoitusajalla, niin elämän perusjutuista tykkään olla varma. Esimerkiksi työpaikan olemassaolo, riittävä varallisuus ja katto pään päällä on sellaisia juttuja, että jos näistä ei ole varmuutta, niin olen ihan hermoromahduksen partaalla.

2. Mun mielialat vaihtelee välillä ihan laidasta laitaan. Esimerkiksi eilen illalla olin aivan rikki ja mietin, että pitäisikö kuitenkin vaan lähteä reissuun ja sitten takaisin Suomeen, mutta tänään oon ollut tosi hyvällä tuulella ja varma siitä, että kaikki kääntyy hyväksi! Ja en missään tapauksessa halua vielä kotiin.

3. Ja kaikkihan kääntyy hyväksi, koska olen aikalailla tuumasta toimeen -tyyppi. Jos olen johonkin asiaan tyytymätön, niin tartun siihen ja hoidan asiat niin, että ongelma katoaa. Saatan hetken velloa epätoivossa, mutta sitten rupean kyllä hommiin ja täysillä!

4. Ystävät ovat mulle todella tärkeitä. Mulle on hirveän tärkeää, että lähellä on aina joku luottotyyppi – ja kun ei ole, tunnen olevani aivan hukassa. Onneksi on kuitenkin olemassa internetin ihmeellinen maailma, joten yhteydenpito kauemmaskin onnistuu vaivatta. Ja uusia kavereitahan täältä saa tosi helposti kun vaan uskaltaa mennä juttusille.

5. Edellisestä päästäänkin sopivasti tähän: olen paljon sosiaalisempi kuin luulin, tai sitten musta on vaan tullut sosiaalisempi. Aloitan helposti keskustelun vieressä istuvan tuntemattoman kanssa tai kirjoitan Facebook-ryhmiin kaveri-ilmoituksia. Nämä toimii, joten jos vaan asenne on oikea, niin yksin ei kyllä tarvitse olla.

6. Mutta tykkään myös olla yksin. Ennen kuin lähdin kuukaudeksi reissaamaan ypöyksin, en tiennyt yhtään mitä odottaa. Yksin matkustaminen on kuitenkin ollut yksi elämäni parhaista päätöksistä, sillä sain tehdä juuri niitä juttuja mitä itse halusin eikä tarvinnut tehdä yhtäkään kompromissia.

I have spent almost a week here in Perth, and every day it starts feeling more like I could get used to living in this place. Since I have been away from home for six months now, I have learnt so many things about myself. Here’s a few:

1. I like feeling secure. I’m very spontaneous, but when it comes to important things such as having a job or a place to sleep, it drives me crazy if one of these things is uncertain.

2. Apparently my mood can change really quickly. Last night I was feeling really down and almost booking tickets back to home, but today has been really awesome and I don’t know what I was thinking…

3. I really need my friends and safety network. Sometimes you take them for granted, and only when you face some trouble you realize how much you really miss them. Thank god the Internet allows you to keep in touch with people, no matter how far they are.

4. I have also learnt that I don’t just sit there and think about stuff, I’m more of a hands-on person and start working for things very quickly.

5.I’m way more social than I thought – or maybe I just became more social? It’s no longer a problem to start a conversation with a stranger or to post a “looking for friends” -post on a Facebook group. All these techniques work, and you’ll never have to be alone – unless you want to.

6. And sometimes I really like to hangout with myself. When I first started traveling alone I had no clue what would happen. I turned out fine, and I have truly enjoyed the freedom: no compromises and doing whatever the hell I want!

PERTH IS PERFECT!

thumb__3250121_1024-2
thumb__3250117_1024-2
thumb__3240045_1024-2
thumb__3240064_1024-2
thumb__3250104_1024-2

Itärannikon reissu on nyt tullut päätökseensä (postauksia tosin tulossa vielä kasapäin!), joten oli taas aika suunnata kohti tuntematonta, toiselle puolelle mannerta! Myöhään torstai-iltana löysin itseni Perthistä, ja täällä on nyt tullut viihdyttyä muutama päivä. En tunne kaupungista ketään, joten to do -listalla on löytää vähän pitkä-aikaisempia kavereita. Eilen vein pariin ravintolaan CV:ni, sillä tilanne on sellainen, että mulla on varaa lomailla vielä noin kuukausi, mutta sen jälkeen rahat loppuu ja ainoana vaihtoehtona on lähteä kotiin. Tämä ei kuitenkaan houkuttaisi, joten toivottavasti jotain töitä löytyy ja pian!

Mutta sitten asiaan! Perth on aivan ihana! Kovin pieni verrattuna muihin Australian isoihin kaupunkeihin (2 miljoonaa asukasta laajalle alueelle levittäytyneenä), mutta mielestäni täällä on jotenkin kodikas tunnelma. Pilvenpiirtäjiä ei ole läheskään yhtä paljon kuin muualla, mutta eipä niitä Suomessakaan ole kaivattu. Kai se on vain sellainen juttu, johon täällä on jo kerennyt tottua ja nyt tuntuu hassulta olla näin matalassa paikassa. Täällä on tosi paljon pikkuisia ravintoloita ja kahviloita, puistoja, satama ja vintage putiikkeja. Ilma on toistaiseksi ollut ihan täydellinen, 23-25 astetta ja auringonpaistetta. Cairnsin 90% ilmankosteuden jälkeen ilma tuntuu ihanan raikkaalta, mutta iltaisin ulkona on kyllä tosi kylmä. No, ainakin pääsevät kaikki vaatekappaleet käyttöön!

Kuvat on napattu Pethin satamasta ja Fremantle -nimisestä kaupunginosasta.

Traveling the Australian East Coast has now come to an end (still loads of posts coming up!), and it was time to take another leap into the unknown. Late on Thursday night I found myself in Perth, across the continent and all by myself. I don’t know anyone in the city, so I’m trying to meet some people who are looking to stay here for a little bit longer – most people seem to be just passing by. I also need to find a job, because my funds are not endless. I have popped my CV into a few places already, so let’s hope for the best and keep on searching.

Anyway, let’s get to the point! Perth is so nice! It’s very small compared to the other big cities in Australia (wide spread 2 million people), but it’s so cozy and feels like home. There are not that many skyscrapers, which is kind of what I’m now used to – but who needs skyscrapers, we don’t have them at home either. There are so many small bars, cafés and cute shops here, as well as multiple parks and a lovely harbour. The weather has been very pleasant so far, around 23 to 25 degrees with sunshine. After the humidity in Cairns the air feels super fresh, but it gets quite cold at night. Well, at least I can finally use my favourite jeans again!

These photos are taken at the harbour and in a suburb called Fremantle.

WEST POINT SUNSET AT MAGNETIC ISLAND

thumb__3130313_1024-2
thumb__3130273_1024-2
thumb__3130392_1024-2
thumb__3130279_1024-2
thumb__3140449_1024-2
thumb__3140431_1024-2

Ensimmäiset neljä kuvaa on otettu auringonlaskun aikaan Magnetic Islandin West Pointilta. Ehdittiin tonne hädin tuskin ajoissa, sillä matka oli yllättävän pitkä ja ennen kaikkea hyvin kuoppainen. Tuo näkymä oli kuitenkin ehdottomasti vaivan arvoinen, ja matkalla näkyi hurja määrä opossumeita. Ne ovat kovin söpöjä otuksia, mutta ilmeisesti ne kantavat paljon tauteja, joten koskea ei kannata. Viimeiset kaksi kuvaa sen sijaan on Wallabien mailta, jossa katseltiin toisen illan auringonalsku. Pimeän tultua jäätiin lämpimälle kivelle loikoilemaan ja katselemaan linnunrataa. Aika romanttista, vaikka ihan vaan kaveriporukalla oltiinkin.

The first four photos are from West Point, Magnetic Island. We almost missed the sunset because the way there was surprisingly long and bumpy. The view was 100% worth the effort though, and on the way back we saw so many opossums. They are cute animals, but they carry a lot a disease so it’s not a good idea to pat them. The last two photos are from the wallabies’ area, where we watched the second sunset. After the sun went down we stayed lying on the warm rock and looked at the Milky Way. It was kind of romantic, even though we were just a bunch of friends haha.